Chris Blackwellin Jamaikalta Lontooseen siirtämä itsenäinen Island-merkki näytteli isoa osaa brittirockin/-folkin kehityksessä. Spencer Davis Groupin menestyksen jälkeen yhtiö kiinnitti r&b-ryhmä The V.I.P’sin, josta psykedelian ja miehistömuutosten myötä tuli lyhyesti Art. Laulaja/kosketinsoittaja Gary Wrightin liityttyä nimeksi tuli Spooky Tooth.
Tämä boksi kattaa sen koko uran tuhdilla kirjasella ja yhdeksällä cd:llä bonuksineen, joista Live In Oldenburg 1973 julkaistaan vasta nyt.
Bändin erikoisuus oli kahden laulaja-kosketinsoittajan eturintama, toki myöhemmin Mott The Hoopleen liittynyt kitaristi Luther Grosvenorkin pääsi ääneen. Pääsolisti pianisti Mike Harrison oli vahva Stevie Winwood -tyyppinen, gospel-/soul-sävyjä suosinut vokalisti urkuri Wrightin täydentäessä häntä vähän ylempää, usein falsetissakin. Parhaimmillaan Spooky Tooth oli gospel-henkisimmillään, vaikka myös Beatles- ja The Band -tulkinnat toimivat hyvin. Hard rockia lähestyttäessä laulajat ajoittain ylieläytyivät.
Artin kollektiivisesti toteutettu, monitahoinen Supernatural Fairy Tales (1967) kuuluu brittipsykedelian kärkipäähän Harrisonin laulaessa ilman Tooth-kauden Cocker-karjahteluaan. Biisintekoon Wright toi vahvan lisän ja kirjoittikin valtaosan materiaalista. Pääsääntöisesti mentiin jossain Trafficin ja Procol Harumin välissä, mutta niiden taso saavutettiin vain hetkittäin. Kovin kauas innoittajista ei silti missään vaiheessa jääty.