Staind kuuluu Nickelbackin ohella menestyneimpiin ja samalla myös vihatuimpiin pohjoisamerikkalaisiin yhtyeisiin. Siirappia, tarttuvia kertosäkeitä, raskaita kitaroita ja raspilaulua viljellään nykyään Roadrunnerin siipien suojissa, joka toimii edelleen myös Nickelbackin kotipesänä.
Staindin amerikkalaisuus, radioystävällisyys ja iänikuisten jenkkisoundien käyttö, voi ymmärrettävästi häiritä, mutta kyllä yhtye kykenee parhaimmillaan säveltämään sen verran hyviä melodioita, että rakkaus musiikkia kohtaan varmasti on aitoa. Voi olla, että Yhdysvaltojen markkinoilla vaaditaan tietynlaista stereotyyppisyyttä, tuttavuutta ja turvallisuutta, jotta voisi saavuttaa suurempia myyntilukuja. Joka tapauksessa olisi mukava kuulla myös bändin omaa ääntä, jos sellainen on olemassa.
This Is It jatkaa edellisten albumien linjaa, eikä yhtyeellä edelleenkään ole samankaltaista särmää ja rosoista puolta, kuten esimerkiksi Nickelbackilla, joka pystyy tarvittaessa turvautumaan myös grungepuoleensa. Siten levyn materiaalista jää hieman valju kokonaiskuva, sävellysten pehmeys ja melodioiden naiivius vaatisivat jotakin kovempaa kaverikseen.