STEREO TOTAL: Musique Automatique

Francoise Cactusin ja Brezel Göringin muodostama Stereo Total on kuin kahden tähden hotelli, jonka aulassa Kraftwerk, Serge Gainsbourg ja Daft Punk viettävät yhteisiä jamisessioitaan. Musique Automatique on tämän ranskalais-saksalaisen parivaljakon viides albumi, ja viehättää pitkälti samoilla ansioilla kuin yhtyeelle laajan kulttimaineen ansainneet edeltäjänsäkin. Tälläkin levyllä on viisitoista lyhyttä raitaa halpasoundista garage-disko-loungea, joita yhdistää yksinkertaisen toimivat melodiat ja vinksahtaneet sovitukset.
Stereo Totalin musiikissa viehättää juuri se lapsekas innostus musiikin tekemiseen, joka vaivattomasti välittyy myös kuuntelijalle. Vaikka leikkikenttä on pysynyt samana kaikki nämä vuodet, on pelin luonne kuitenkin hieman muuttunut matkan varrella. Alkuaikojen vallattomuus ja riehakas tyylistä toiseen hyppely on vähentynyt, samalla kun se on korvautunut entistä varmemmalla tyylitajulla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Musique Automatique olisi tylsempi tai vähemmän mielenkiintoinen levy kuin edeltäjänsä, sillä nyrjähtänyttä meno on tälläkin kertaa.
Päällisin puolin selkeimmät erot ovat aiempaa kirkkaammat soundit, sekä ranskan kielen voittopuolisuus. Saksankielisiä biisejä on edelleen mukana useita, mutta englanti on karsiutunut joukosta tyystin. Sikäli se on harmi, että Francoisen englannin ääntäminen oli hauskaa kuunneltavaa, eikä minun ranskallani voi kuin arvailla, mistä L'amour à 3 kertoo. Vaikka tyylikirjoa on hieman rajoitettu, löytyy myös Musique Automatiquelta lähes kaikkea mitä chansonin ja 80-luvun diskon väliin voi vain kuvitella. Karsinta on tapahtunut lähinnä rokimmassa päässä, jonka myötä taustakuoroon on joutunut myös sähkökitara, jota kuritetaan kovemmalla kädellä vain National 7:n aikana.
Pari kertaa viime vuosina Suomessa vieraillut Stereo Total on ennen kaikkea vastustamaton livebändi, mutta kyllä Kleptomane ja Exakt Neutral saavat tanssit aikaan myös kotioloissa.