Talvi se tulee Toscanassakin. Sitä ei pääse pakoon edes Gordon Sumner, joka on kutsunut sikäläiseen taloonsa joukon musikantteja pimeän vuodenajan soitinmenoihin.
Stingiä kiehtoo talvessa sen mystiikan, melankolian ja pysähtyneisyyden tarjoama mahdollisuus itsetutkiskeluun. Niin juuri, mahdollisuus. Se kuuluu levylläkin, jolta löytyy lähinnä useampien elämän ehtojen takaisia talveen teemoittuvia kansanlauluja ja kehtolauluja.
Stingin steriili popikonimainen takkatuliääni ei millään pääse perille siihen menneeseen maailmaan, josta se hiljentävää syvyyttä etsii. Jotain turhauttavaa sille on tapahtunut. Avaus Gabriel’s Message kun on tuttu Stingin vakuuttavana kuoropoikamaisena esityksenä jo ensimmäiseltä A Very Special Christmas -levyltä 22 vuoden takaa.
Henry Purcellin sävellykset ovat tietysti kokonaisuuden komeinta antia. Ne tosin velvoittavat Stingiltä jo niin matalaa ja syvää tulkintaa, että herkempää huvittaa.
Yllättävää on, ettei artistin aiemmin niin näkyvä huoli maapallon tilasta konkretisoidu talvilevyllä poleemiseksi kannanotoksi ilmastonmuutoksesta. Vanhan talven muisto soi vain musiikissa. Se saattaakin taata levyn kestävyyden myöhemmin, mikäli energiaa säästävistä kynttilälampuista vaihdetaan joskus kunnon kynttilöihin, eikä vain promokuviin vaadittavan nostalgisen tunnelman takia.
