STONE SOUR: Stone Sour

Arvio julkaistu Soundissa 09/2002.
Kirjoittanut: Antti Mattila.
Yleensä sivuprojekteja perustellaan sillä, että sattui kertymään biisejä, joita ei pääbändin kanssa voinut käytää ja ne "piti saada ulos systeemistä". Mutta paha ilma voidaan poistaa systeemistä muullakin tavalla kuin rupeamalla levyntekoon.

Arvio

STONE SOUR
Stone Sour
Roadrunner

Yleensä sivuprojekteja perustellaan sillä, että sattui kertymään biisejä, joita ei pääbändin kanssa voinut käytää ja ne "piti saada ulos systeemistä". Mutta paha ilma voidaan poistaa systeemistä muullakin tavalla kuin rupeamalla levyntekoon. Kertapieraisun tai kovien kalsarikännien pitäisi kyllä auttaa.

Slipknotin laulajan Corey Taylorin ja kitaristin James Rootin johtama Stone Sour tarjoaa vain ylijäämän tuntuisia riffi-ideoita ja käytettyä uusiometalliäkäilyä. Slipknot ei tosiaankaan voisi hyödyntää näitä biisejä. Maine menisi. Stone Sour oli olemassa jo ennen Slipknotia, mutta debyytin jälkeen ei tarvitse ihmetellä, miksi 'knot pääsi levyttämään aiemmin.

Aloituspamaus Get Inside vielä nyökytyttää, sillä Taylor puristaa kurkustaan riittävän vahvaa rähinää ja soitossa on sitä murskaavuutta, jota koko loppulevy kirkuen pyytää. Taylor on muutenkin kohtuullisessa kuosissa, mutta kun biiseissä ei ole mitään mihin nojata, on laulukin tyhjän oloista. Ennakkotiedoissa puhuttiin jopa hard rockista, mutta alkulevy menee täysin rutiköyhän miehen nu-metal-nappuloilla pelaillessa. Kun hard rock -osuuksiin loppupuolella päästään, ne vain sekoittavat pakan. Levystä muodostuu entistä hakevampi. Inhorealistinen balladi Bother sentään herättää, mutta muuten ollaan kovin väsyneitä. 

Lisää luettavaa