STONE SOUR: House Of Gold & Bones Part 1

STONE SOUR
House Of Gold & Bones Part 1
Roadrunner

Corey Taylor on tarponut parissa vuodessa ystävän ja Slipknot-bändikaveri Paul Grayn kuoleman aiheuttamasta lamaannuksesta ja epätietoisuudesta melkoisen luomisvimman kouriin. Seitsemän kuolemansyntiä -omaelämäkerran kirjoittamisen lisäksi Taylor suostui lopulta Slipknotin kanssa keikoille. Hurjin paukku tulee kuitenkin Stone Sourilta, sillä uutta musiikkia on syntynyt peräti kaksi albumillista. Stone Sour nauhoitti teemallisen kokonaisuuden kaikki 23 kappaletta yhtä aikaa. Nyt kuultavien yhdentoista ensimmäisen biisin kaveriksi julkaistaan ensi toukokuussa House Of Gold & Bones Part 2.

Kaiken tämän jälkeen ei ole ihme, että levyjen teema liittyy kasvamiseen, oman itsensä etsimiseen ja valintojen tekemiseen. Taylor on laatinut levyjä varten tarinan, joka julkaistaan kansivihkosissa. Biisien sanat liittyvät tietenkin viitteellisesti tarinaan, ja House Of Gold & Bonesilla ollaan katkeruuden, epäkelvon ihmissuhteen käsittelyn ja hajoamispisteessä hapuilun äärellä. Luominen ei lopu tähän, sillä teemaan liittyen julkaistaan myös neliosainen sarjakuva ja hurjimmissa visioissaan Taylor suunnittelee kahta elokuvaa. Vauhti on niin kova, että mitenhän musiikin mahtoi käydä?

Vaikka Stone Sour tiesi suuntaavansa konseptialbumiin, heti ensimmäisen kuuntelun perusteella on selvää, että ensin tulevat huikeat kappaleet – House Of Gold & Bones Part 1 on Stone Souria rikkaimmillaan ja innostavimmillaan – ja sitten vasta muu tilpehööri. Jos kakkososa lymyää edes lähellä Part 1:n biisejä, jotka nakuttavat taukoamatta pelkkään napakymppiin, puhutaan erittäin merkittävästä levyparista.

House Of Gold & Bones Part 1 on periaatteessa helppoa musiikkia. Hittiä hitin perään. Koukkuja on lihassa ensikuuntelulla enemmän kuin Hellraiser-elokuvassa konsanaan. Silti levyllä on syvyyttä ja runsaasti tutkittavaa. Metallisempien siivujen lisäksi haikeillaan akustisesti ja jousien kera. Rajumpana musiikkina purkautuvaa katkeruutta tasoitellaan haavoittuvamman ja paljaamman materiaalin keinoin.

Olipa esittämistapa mikä hyvänsä, Stone Sour tarttuu, puhuttelee ja tekee kestävämmän vaikutuksen kuin koskaan. Corey Taylorin laulusuoritus mukailee musiikkia, sillä miehen äänenkäyttö on varmasti uran monipuolisinta niin eri laulutyylien kuin pienten painotusten ja elävöittämistenkin suhteen. Biisit on sidottu kiinni toisiinsa, mikä lisää yhtenevän kokonaisuuden tuntua. Ja yhtenäinen House Of Gold & Bones Part 1 totta vie on, kaikki tuntuu kuuluvan mukaan ja loksahtavan kohdalleen.

Vaikeuksissa ollut levy-yhtiö katkoi budjettia kesken nauhoitusten ja vision toteuttaminen aiotun mukaisesti vaarantui. Onneksi Corey Taylor, joka heittäytyy mukaan kaikkeen, mihin vankkumatta uskoo, kaiveli seteleitä omasta lompakostaan. House Of Gold & Bonesista on erinomaisen ykkösosan perusteella tulossa suurtyö, josta Stone Sour muistetaan.