Supperheadsin musiikki ei ole enää Smash Hitsin ja Suosikin lukijakunnalle räätälöityä brittipoppia, vaan jotain aivan muuta. Supperheads on lähtenyt rohkeasti etsimään kokonaan uutta soundia ja Rovaniemen jannut ovatkin törmänneet yllättävän luontevalta kuulostavaan ääneen. Biisien tempoa on laskettu kautta linjan ja oikeiden soittimien lisäksi levyllä on kaikenlaista ulinaa, pulputusta ja vinyylilevyjen raapimisesta tulevaa ritinää, ja musiikkihan kuulostaa perkeleen hyvältä.
Aiemmin Supperheads on satsannut kerrasta korvien väliin jääviin kertosäkeisiin, mutta tällä kertaa melodiat tarttuvat mieleen enemmänkin vaivihkaa. Kolmen ensimmäisen kappaleen mittaisen erinomaisen esittelyjakson jälkeen levyn parhaimmilta biiseiltä maistuvat nätti Thief sekä Just Ask, jonka groove muistuttaa hidastettua Fools Goldia ja josta olisi iskevämmällä kertsillä tullut kaivattu killeri. Paljon muuta tältä viihdyttävältä ja yllättävältä pop-levyltä ei olisi voinut enää toivoakaan.
Supperheads on paras tänä keväänä julkaistu suomalainen ns. brittipop-kiekko, vaikka se iso hitti levyltä puuttuukin ja Last Night Elton John Saved My Life on yksi typerimmistä ideoista, joka on pitkään aikaan päästetty levylle saakka. Neljännellä albumillaan Supperheads kuulostaa ruotsalaisemmalta kuin koskaan. Se kai on ollut tarkoituskin. Eli peukut pystyyn ja iso hali kaikille asianosaisille.