SURUAIKA: Avointen hautojen päivä

SURUAIKA
Avointen hautojen päivä
Plastic Passion

Syvemmälle, Yksin, Haudan syleilyyn – kolme ensimmäistä kappaletta tältä levyltä. Musisoimassa on jäseniä niin Two Witchesista kuin Candles Burning Bluesta. Joten goottimaailmassa tässä tietenkin kuljetaan, eikä valoa paljon näy. Missään muodossa. Näin tahattoman hauskaa levyä ei kovinkaan usein tule vastaan.

Yllättävää kyllä, levy alkaa Ministryn kymmenen vuoden takaisen, loisteliaan Psalm69-levyn Scarecrow'n henkisesti. Syvemmälle toistaa yhtä riffiä koko kestonsa ajan, ja saakin aikaan ihan kivan hypnoottisen tunnelman. Tämän jälkeen eksytään metsikköön ja pahasti. Yksin kuulostaa juuri sellaiselta kappaleelta, jollaisen huumoriorkesteri säveltäisi, jos se tahtoisi kuulostaa huumorintajuttomalta goottiorkesterilta. Ja jos tämä ei vielä riitä, niin viimeistään Haudan syleilyyn -viisun kuultuaan ei voi pidätellä hymyään. "Mun kuolema jatkaa siitä mihin elämäni viimeksi jäi/ sä olet onnellinen ja mä palan helvetissä". Jaaha. Hieman vaihtelua levyn umpisurkeaan kokonaisuuteen tuo Syksy saapuu, joka alkaa mukavan leppoisana kitararenkutuksena, mutta palaa pöpelikköön, kun laulaja Matthew avaa suunsa. Tunteikkaaksi tarkoitettu laulu menee plörinäksi miehen kyvyttömyyden takia. Muutenkin vokaalisuoritukset levyllä ovat vähintäänkin kyseenalaisia.

Oikeastaan tälle levylle pitäisi antaa sympatiapisteitä sen herttaisen kömpelyyden takia. Mutta miksi turhaan? Omiensa joukossa tämä menee varmasti läpi, mutta ei tällä levyllä uusia kuuntelijoita fanaattisimpien goottipiirien ulkopuolelta saada.