SYMPHONY X: The Odyssey

Symphony X:llä on joskus ollut ongelmana saada sävelletyksi riittävästi materiaalia levyilleen. Tällä kerralla oli toisinpäin. Levyltä löytyy seitsemän "tavallista" kappaletta ja sitten se bändin kenties kunnianhimoisin teos. Yhtye on säveltänyt seitsemänosaisen ja 24 minuuttia pitkän opuksen The Odyssey, jossa se sovittaa progemetalliinsa klassista musiikkia, ja kieltämättä vaikutelma on parhaimmillaan uljaan mahtipontinen.

Levynä The Odyssey on hieman ikävällä tavalla kaksijakoinen. Pitkä opus vie päähuomion kokonaisuudelta, ja kiekon muut kappaleet jäävät pahasti The Odysseyn varjoon. Teos on silti kieltämättä hieno. Symphony X:n klassiset vaikutteet tulevat modernimmilta säveltäjiltä kuin metallibändeillä yleensä. Niinpä teosta sävyttää pikemminkin musikaaleille tunnusomainen tunnelma, mikä tuntuu olevan tyypillistä juuri amerikkalaisille bändeille. Ehkä The Odyssey ei sävellyksenä kuitenkaan ole niin ehjä kuin Symphony X:ltä voisi odottaa. Bändi on selvästi paremmilla vesillä levyn muissa kappaleissa, jotka loistavat lähinnä dynaamisten sovitustensa ansiosta.

Kokonaisuutena The Odyssey on bändin aiempiin levyihin verrattuna sirpaleisempi, ja kieltämättä yhtyeeltä on kuultu yksinkertaisesti parempia sävellyksiä. Levyn yksityiskohdissa riittää silti tutkimista, sillä Symphony X jos mikä osaa täyttää tilan hallitusti ja sopivan koristeellisesti menettämättä metallista otetta kappaleistaan.