Yhteisarvostelu:
The Party’s Over
It’s My Life
The Colour Of Spring
Spirit Of Eden
Myöhemmät ajat ovat luoneet Talk Talkin ympärille mystisen auran. Popmusiikkia hyväilleellä 1980-luvulla se oli vain yksi monista yhtyeistä, joista säteili kunnianhimo ja halu tutkia kartan valkoisia alueita.
Viidennen, jazz-merkki Verven leimaaman albumin (Laughing Stock, 1991) jälkeen Talk Talkista jäi jäljelle vain kellon raksutus. Yhtyeen nero Mark Hollis julkaisi vuonna 1998 hiljaisen ja hauraan sooloalbumin, ja vetäytyi sen jälkeen julkisuudesta. Muutama vuosi sitten englantilainen kollegani kertoi, että perheelleen omistautunut Hollis työskentelee ilmeisesti opettajana jossain Lontoota ympäröivällä maaseudulla.
Nauhaton basso, läiskähtävät rummut, simppelit kosketinmelodiat – Talk Talk julkaisi äänikuvaltaan tyypillisen The Party’s Over -debyyttinsä kesällä 1982. Pian kävi selväksi, että kunnianhimoinen yhtye ei tuntenut oloaan kotoisaksi uusromantikkojen porukassa. It’s My Life -levyn (1984) nimibiisi ja Such A Shame ovat komeita singlejä ja sellaiset biisit kuin Renée, Does Caroline Know? sekä kiihkeä It’s You kertoivat poltteesta paeta listapopin kahleita.
Kolmannella albumilla (The Colour Of Spring, 1986) Mark Hollis ja tuottaja Tim Friese-Greene nappasivat ohjat käsiinsä. Se on yksi vuosikymmenen uljaimmista onnistumisista. Rumpali Lee Harrisin pimeä komppi johdattaa Happiness Is Easyn kautta musiikilliseen maailmaan, joka heijastaa 1980-lukuista ennakkoluulottomutta hienoimmillaan. Levyllä on pari kirjaimellisesti suurta pophittiä (Life’s What You Make It ja Living In Another World) mutta myös jazzista, folkista ja progesta hurmioituneita esityksiä, jotka Hollis laulaa kuin hänen henkensä olisi alati vaakalaudalla.
Neljännellä albumillaan Talk Talk meni vielä pitemmälle. Spirit Of Edeniä (1988) äänitettiin yli vuoden ajan sussexilaisessa kirkossa. Levy koostettiin improvisaatioista vähään samaan tyyliin kuin Miles Davisin klassinen Bitches Brew 1960-luvun lopussa – sen äänitykset tosin kestivät vain kolme päivää.
Levyn ilmestyessä vähäeleistä mutta suunnattoman jännitteistä Spirit Of Eden -kokonaisuutta ei ymmärretty lainkaan. Albumi myi merkittävästi edeltäjäänsä vähemmän ja useimmat kriitikotkin olivat penseitä. EMI maksoi laskut ja käski yhtyeen häipyä näkyvistä. Monen muun pienten piirien klassikon tavoin Spirit Of Eden on saavuttanut statuksensa ajan myötä.
Mark Hollis on ”valvonut” näiden komeasti soivien levyjen uudelleenmasterointia, mitä se sitten tarkoittaakin. Laulaja ilmoitti jo vuosia sitten, että ilman uutta musiikkia hän ei anna haastatteluja. Hiljaisuus siis jatkuu.