Tiiu Helinän musiikin perässä on ennen Veli-debyyttilevyä saanut vaeltaa enimmäkseen verkossa – möyriä huonolaatuisten YouTube-nauhoitteiden, Soundcloud-ääniaaltojen ja erilaisten miksausten digitaalisissa sedimenteissä, joiden ylle on jo ehtinyt kerrostua uutta eliöstöä, jos katse on hetkeksi herpaantunut muualle. Niinpä on mukavaa, että Tiiu Helinä on löytänyt kodin El Caminolta.
Veli on hieno ja ilahduttavan omaääninen levy, jossa kauniilla tavalla museaaliseen muotoon sävelletty ja sanoitettu folk-traditio kohtaa liikaa huomiota kaihtavan, mutta yksityiskohdiltaan runsaan ja lämpimän sylimikro-electronican. Resepti on oivallinen: Tiiu Helinä Tannerin Samuli-veljen luomat, asiaankuuluvan vaatimatonta olemustaan taiturimaisemmat perkussio-ohjelmoinnit, bassolinjat ja tuotannolliset jäynät tukevat laulelmamaisia kappaleita, joissa pohdiskellaan muun muassa luontoa, perhettä ja yksinäisyyttä. Lopputuloksessa on vetoavaa ristiriitaisuutta, kun eri aikakausien kohtaaminen synnyttää yhtenäisen ja omalakisen maailman.