Onnettomalla nimellä potkaistu tanskalaisnelikko ilmoittaa levynsä kannessa seuraavaa: ”Please file under sinister surf’n’western.” Termi onnistuu melkein kuvaamaan jossain paranoidien agenttitunnareiden ja meskaliinikantrin välissä seilaavia kitarainstrumentaaleja.
Levyn äänimaailma on ankaraa vuosikertamateriaalia tärisevästä jousikaiusta äärimmäiseen dualmono-panorointiin. The Tremolo Beer Gut ei kuitenkaan jää minkään historiallisen skenen sääntöjen vangiksi. Kappalemateriaalissa, soitossa ja sovituksissa on modernia röyhkeyttä, joka kiertää ennalta-arvattavan puritanismin kaukaa.
Cd-version 14 kappaletta kaikukitarainstruja putkeen on paha nakki, mutta itsestäänselvyyksiä välttelevät tanskalaiset pitävät mielenkiinnon yllä levyn alusta loppuun. Arvaamattomasti kuulaasta hillittömään kimpoileva kitarointi, säästeliäästi käytetyt ihmisäänet ja kaikinpuolinen dynamiikan ja dramatiikan taju pitävät aivot Tremolo Beer Gutin taajuudella.
Asiallisesti nimettyjä huippubiisejä löytyy useita. Delirium Tremolo, Opium Svengali, The Motherfucking G ja Moonlit Cunt ovat kaikki hienoja teoksia.