Erittäin inspiroivien asioiden äärellä liikutaan, kun tanskalainen olutkulttuurissa marinoitu surfbändi julkaisee villisti valikoitujen instrumentaalisten coverien kiekon Monty Python -sketsistä nimensä napanneella yhtiöllä. Retroksi pyntätyn musagaragen seinistä kaiutettua väpätystä sovelletaan laajasti sekalaisiin uudisversioihin Duane Eddyn kantakirjatwangista Sonic Youthiin ja Lalo Schifrinin mahdottomista soundtrack-tehtävistä Kraftwerkiin.
Myös muusikoiden aiempia bändejä kaveroidaan surf-hengessä. Ideoiden ja kokonaiskonseptin ilo ja into hyytyy kuitenkin Under The Covers -levyn kuuntelussa. Ajassa ja paikassa kelluvat kaikukitarat ja vinkuvat urkupatterit eivät soikaan niin virkeästi tai repäisevästi kuin toivoisi. Korvia nirhaava yleissoundi on riipivän ohut ja diskanttinen. Rautalankamelodiat on toki säädetty suorastaan näpertelyksi asti paikalleen, mutta eloisin veto puuttuu ja materiaalin yhdenmukaistaminen tekee kokonaisuudesta jopa tylsän.