TULENKANTAJAT: Teillä laki, meillä laulu

Arvio julkaistu Soundissa 02/2002.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.
Izkuya satelee kuulijan korvaan, ja lantioon, Tampereelle pesiytyneiden Pohjoisen poikien kakkospitkän aluksi afro-beatin ylipapin Felan lyhentämättömällä groovella muistuttaen heti, mikä muun muassa erottaa Tulenkantajat muista suomalaisista, tai sen puoleen amerikkalaisistakin, räpäyttäjistä: porukan kuunteluto

Arvio

TULENKANTAJAT
Teillä laki, meillä laulu
Poko

Izkuya satelee kuulijan korvaan, ja lantioon, Tampereelle pesiytyneiden Pohjoisen poikien kakkospitkän aluksi afro-beatin ylipapin Felan lyhentämättömällä groovella muistuttaen heti, mikä muun muassa erottaa Tulenkantajat muista suomalaisista, tai sen puoleen amerikkalaisistakin, räpäyttäjistä: porukan kuuntelutottumukset yltävät funkin alkulähteelle asti. Torvilla terästetyn bändin soitto sekä Hannibalin ja Sopan Rollo-murteiset, mutta hyvin toisistaan erottuvat riimitystyylit svengaavat pusertamatta eikä vain "niinku". Numero on elementissään tanssilattialla. Sama pätee myöhemmin moraalia nostattavaan, wah-wah-kitaran, murisevan klavinetin, torvien ja perkussioiden ajamaan TK-chantiin, jonka tyrnä potku lähtee p-funkista.

Jenkkilä paketoi tv:n/elokuvien meille pakkosyöttämän hampurilaiskulttuurin terveen ironisesti: "Hei come on, kalterit on oolrait/ainoo ikkuna on tv, se näyttää mun maailmain…" Okei, olin jo tajunnut tämän omin päin, mutta kaikista hiphoppareista, täkäläisistä sen paremmin kuin sikäläisistä, en lähtisi vetoa lyömään. Aiheesta tarkentaa G.W. Bushin syyskuun 11:nnen jälkeisten lausuntojen innoittama Sheriffi on talossa soveliaan kipeästi vääntyilevin syntikoin. Maailman poliisipäällikkönä uhoaa rouhevasti Nuorten Herrojen ja Anno Fallon Dxxxa. Leppoisalla Oodilla B-boylle vierailee Kapteeni Ä-nen Nopsajalka.

Liki 8-minuuttisena levyn ylivoimaisesti pisin raita Scheisse/Koiransuklaa ripittää alkuosassaan myrkyllisesti erään tosielämän hölösuun. Jälkiosan riimien yhteys alkuosaan jää vähän huteraksi, mutta klavinetin tehokas vänkytys pelastaa paljon. Vaimeine pasuunoineen, sähköpianoineen ja akustisine kitaroineen mestarillisesti svengaava Ei hätää tilittää mehukkaasti epäonnistunutta vierailua oudolle reviirille. Kirkollisen hidas, suorastaan suomi-poppinen nimiraita taivastelee maailman pahuutta turhan kirkasotsaisesti, mutta spontaaninoloinen Outro päättää ohjelman mainiolla itseironialla.

AG Otsalan tuotanto ja miksaus jäävät paikoin vähän lakonisiksi, pienillä sointimanipuloinneilla ja korostuksilla kliseet väistävästä ja mukavan vaihtelevasta kokonaisuudesta saisi enemmän tehoja. Teillä laki, meillä laulusta jää joka tapauksessa hyvä maku suuhun. Tulenkantajat kulkee suomi-räpissä selkeästi omaa maanläheisen funkyä tietään teennäisille tripeille hairahtumatta. 

Lisää luettavaa