UNHOLA: Inferno

Arvio julkaistu Soundissa 06/2000.
Kirjoittanut: Antti Mattila.
Levy-yhtiö on katsonut Behexenin välittämän viestin niin kyseenalaiseksi, että sanoutuu siitä kansitekstissään irti. Samoilla helvetin tasoilla liikkuu myös Unhola. Black metallista on kyse ja varsin epäpyhästä sellaisesta.

Arvio

UNHOLA
Inferno
Plasmatica

Levy-yhtiö on katsonut Behexenin välittämän viestin niin kyseenalaiseksi, että sanoutuu siitä kansitekstissään irti. Samoilla helvetin tasoilla liikkuu myös Unhola. Black metallista on kyse ja varsin epäpyhästä sellaisesta. Behexen vetää sysimustaa perusblackiä niin innokkaasti, ettei särkijöitä taida kauemmaksi kaakkoon saadakaan. Laulunnarskunta etsiytyy riittävän ahdistaviin taajuuksiin. Unhola on musiikillisesti vähän tiukempi ja se sävyttää törmäilyään koskettimilla ja kitaramelodian tynkäsillä. Kahdessa tasossa operoivat vokaalit ovat suoraa oksennusta.
Bändejä yhdistää myös suomen kielen käyttö, Unhola jopa laulaa kaikki biisinsä suomeksi. Englanniksi näitä kömpelyyksiä on kuultu riittämiin, joten toinen lähestymistapa piristää. Tai piristäisi, jos esillepano ei ontuisi raskaasti. "Ikuista tämä on, olen armoton, minä olen se kärsimys ja olen loputon", hehkuttaa Unhola ja "te säälittävät surkimukset jotka polvillanne itkien kaivatte tuhkasta kadonnuttaa hyvyyttä toivotte pian heräävänne unesta" julistaa Behexen. Tämän tyyliset black-bändit lähtevät aika yllättävästä olettamuksesta: asettumalla palvelemaan alakertaa ja julistamalla sodan taivaalle ne itse asiassa tunnustavat kristinuskon. Eihän olematonta vihollista vastaan voi taistella. Eikö olisi ilkeämpää sanoutua irti koko tematiikasta? 

Lisää luettavaa