Vaikka digiaika on vuosia sitten tullut jäädäkseen, Valkyrja kulki uransa alkumetreillä neljä vuotta sitten vastavirtaan julkaistessaan viiden biisin vihaisen näytteensä vanhaan malliin c-kasetilla. Kasetit alkavat olla muinaishistoriaa, mutta sieltä Valkyrjakin on pääasialliset vaikutteensa saanut ja toteuttaakin niitä vanhojen hyviksi havaittujen metodien mukaan.
Valkyrja säveltää hieman samassa hengessä kuin Bathory Under The Sign Of The Black Markin (1987) aikoihin sillä erotuksella, että Valkyrja soittaa biisinsä paremmin ja tuotantopuolellakin on tehty huolellista työtä. Yhtye saa minimaalisista elementeistään aikaiseksi hämmästyttävän tunnelmallista ja rikasta musiikkia. Valkyrja ei ole lajinsa omaperäisimmillä reiteillä, mutta bändi nyt vain onnistuu iskemään suonta siten, että se varmasti tuntuu.
Toki Valkyrjan vyörytyksestä löytyy myös reilu annos dynamiikkaa ja kiehtovia melodiakulkuja. Kun kokonaisuus on pakattu oikealla ja oivaltavalla tavalla, perusasioistakin voi saada ihmeitä aikaan.