VAST: Music For People

Vasta 23-vuotias kalifornialaismuusikko Jon Crosby astuu kakkosalbumillaan isoihin saappaisiin. Jo Vastin parin vuoden takainen ensilevy Visual Audio Sensory Theatre lupasi otsikollaan paljon ja uusimmallaan Crosby ojentaa vaatimattoman avarasydämisesti musiikkia ihmisille.
Music For People on mahtipontinen, ellei peräti suuruudenhullu albumi. Blue Öyster Cultin (Don't Fear) The Reaperin tapaan hellävaraisesti jyräävä levy, jossa on runsaasti raskaan rockin aineksia, mutta joka ei missään vaiheessa yritä ruhjoa kuulijansa aisteja. Music For People paljastaa Jon Crosbyn esikuvia The Beatlesista U2een ja Depeche Modeen saakka. Heavypitoisuuden vastapainoksi Vast sävyttää biisejään tavallista aistikkaammilla, intialaisen New Bombay Recording Orchestran soittamilla jousisovituksilla.
Miellyttävästi rullaavan The Last One Aliven jälkeen Vast ottaa Freellä vapauden luoda jähmeää heavyriffailua. Akustiset kitarat ja jouset korostavat I Don't Have Anythingin vastustamattomuutta ja viimeistään tässä vaiheessa Jon Crosby osoittautuu laulajana Bonon perilliseksi. Painavariffinen The Gates Of Rock N'Roll on Vastin suureellinen manifesti Crosbyn vakuuttaessa, että "The gates of rock n'roll will never close on me". Hämyinen Blue tapailee 60-luvun hippisoundeja ja etäisenä kumpuavan, gregoriaaniselta kirkkolaulannalta kuulostavan kuoron tukema Song Without A Name olisi mennyt täydestä tai With Or Without Youn jälkeisenä U2-hittinä.
Music For People uppoaa melodisine biiseineen suorinta tietä tajuntaan ja selkäytimeen. Vast on tehnyt kauniin ja linjojensa yksinkertaisuudessa jopa huvittavan levyn, jonka poikkeuksellisesta cross over -luonteesta kielii sen saama positiivinen vastaanotto myös metallialan erikoislehdissä.