Vastakkainasettelun aika ei ole ohi – Julma-H:n Mustalla albumilla Suomi on musta

Julma H
Musta albumi
Mörssi

Kotimaisen hip hopin nihilisti on ollut viime aikoina tuottelias, ja hänelle on tilausta. Julma H:n kielenkäyttö ja flow sekä hänen äärimmäisen piinalliset tarinansa ovat saumattomassa yhteydessä biittiensä kauhistuttaviin tunnelmiin. Muoto ja sisältö täydentävät toisiaan, ja jos tätä voi laveasti kutsua horror coreksi, pelottaa tämä julma uutuusalbumi huomattavasti enemmän kuin kansainväliset aikalaisensa.

Kun Henri toisinaan latelee näennäisesti rap-musiikkiin kuuluvia machouden ja seksuaalisen ylivertaisuuden kliseitä, hän on enemmän reflektoiva ja itseinhoinen kuin retosteleva. Näissä biiseissä ei kerrota onnenkyyneleistä tai timanteista, vaan sossun jonoista, krapulaseksistä ja syrjäytymisestä, vastakkainasetteluistakin. Tämä on huomattavasti tutumman ja modernimman oloinen Suomi kuin kokoomusräppäreiden maalaama luokkautopia.

Julma H:n ohjelmanjulistukseen, kymmenen vuotta nuoreen Al-Qaida Finlandiin verrattuna uutuutensa on kypsempi, vähemmän väkivaltainen mutta aivan yhtä pistävä. Debyyttinsä alkukantaiseen väkevyyteen ei Musta albumi aivan yllä, mutta ei kai se ole edes mahdollista. Niukasti menneen vuoden puolelle ehtinyt julkaisu lienee silti vuoden 2016 kovin raplevy.