THE VERVE: Forth

Arvio julkaistu Soundissa 09/2008.
Kirjoittanut: Jani Sipilä.

”Kauan odotettu albumi” lukee mainoksessa, ”The Verve on tullut takaisin” toisessa ja kolmannessa muistutetaan, että yhtye teki hitin Bitter Sweet Symphony. Tältä The Verven paluualbumilta ei maailmaa mullistavaa hittiä löydy – eikä sitä tee musiikkikaan.

Arvio

THE VERVE
Forth
Parlophone

”Kauan odotettu albumi” lukee mainoksessa, ”The Verve on tullut takaisin” toisessa ja kolmannessa muistutetaan, että yhtye teki hitin Bitter Sweet Symphony. Tältä The Verven paluualbumilta ei maailmaa mullistavaa hittiä löydy – eikä sitä tee musiikkikaan. On jännä huomata, että The Verve ei vuosikymmenen poissaolostaan huolimatta ole uusiutunut, muuttunut tai hakenut uutta ilmaisua musiikilleen.

Forth-levyn aloitusraita Sit And Wonder on erittäin menevä biisi. Sen mukaansatempaava rytmikkyys ja Richard Ashcroftin heiveröinen laulu sopivat yhteen, mutta kappale ei ensikuuleman jälkeen enää sytytä. The Verve on tehnyt paljon parempaakin ja kysymykset paluun motiiveista alkavat nousta pintaan. Seuraava raita Love Is Noise toistaa samaa. Siinä on mukava syke ja taustalla kivankuuloinen efekti, mutta eipä se juuri mieleen jää.

The Vervea jo aikoinaan vaivannut tasapaksuus vaivaa yhtyettä jälleen. Se ei osaa tai uskalla irrottaa kappaleita millään tavalla totutusta. Näitä veisuja on veivattu jo vuosikymmeniä, ja nyt The Verve on hukannut persoonallisuutensakin – sellainen yhtyeellä sentään joskus oli. Levyn neljäs raita Judas on tästä hyvä esimerkki. Se on löysä yhdistelmä Princeä ja Coldplayta. 

Kaikesta huolimatta on todettava, että Forth ei ole täysi epäonnistuminen. Odotukset olivat kenties liian korkealla, mutta pitäisihän se jo tietää, että comeback-albumeista ei ole yleensä mihinkään, elleivät motiivit niiden takana ole kunnossa. The Vervekin olisi voinut antaa odotuttaa itseään, jättää yhtyeensä elämään maineeseensa ja palata vasta sitten, kun sillä olisi oikeasti ollut jotain kerrottavaa.

Forth on sinänsä kelpo albumi, mutta turha lisä The Verven katalogiin. Ylipitkiksi venytetyt biisit eivät asiaa juuri auta. Kappaleet Numbness ja Noise Epic osoittavat kuitenkin, että yhtyeellä olisi kykyä parempaankin. Numbness vie yhtyettä kohti Pink Floydia, olematta kuitenkaan liian floyd.

The Verve on tullut takaisin, mutta mitä siitä.

Lisää luettavaa