VOICE OF A GENERATION: Hollywodd Rebels

Ja katupunkin voittokulku sen kun jatkuu. Jos 70- ja 80-luvuilla oi!punkin mestarit räkivät Englannin kujille, kantautuu seuraavan sukupolven ääni länsinaapurin lintukodosta. Protestoitavaa riittää, vaikka vallassa ei olekaan Margaret Thatcherin kaltaista vähävaraisimmat kuristusotteessaan pitävää laillista diktaattoria. Bombshell Rocks näytti viime albumillaan, miten kunnon street punk potkii ja nyt kolmosalbumiaan tarjoava Voice Of A Generation virittää vapansa samoille vesille. Niin kuin useasti tiukista genrerajoistaan tunnetuille punk-sceneille on ominaista, ei nytkään persoonallisuus ole se ykkösase vaan soitosta huokuva energia ja vilpitön asenne riittävät erottamaan jyvät akanoista. Tosin Hollywodd Rebelsin yksi suurimmista ansioista on se, että vanhan tyylikameleontti 59 Times The Painin tavoin mukana ei ole niitä aivan ilmeisimpiä The Clash -viitteitä. Eikä kuuntelijan tarvitse hävetä bändin puolesta sitä pakollista valkoisen miehen reggae-biisiä, jonka VOAG on viisaasti jättänyt kokonaan tekemättä.
Vaikka kaverit ovat viettäneet valtaosan ajastaan tatuointistudiolla ja peilin edessä sukimassa hiusrasvaa päähän, on treenikämpälläkin tullut piipahdettua, sillä muutama samantien nyrkin pystyyn saava instant-ralli on Hollywodd Rebelsillekin kynäilty. The Tale About Jonny, Rat Pack ja liki eeppiseksi paisuva Let´s Go (kyllä, se muistuttaa Rancidia) ovat niin hyvää punkkia kuin se suinkin voi 2000-luvulla olla.