VOICE OF A GENERATION: The Final Oddition

Katupunk on vaivihkaa ottanut skeittipunkin ykköspaikan punk-scenen muodikkuutta mitatessa. Hiusrasva, tuuheat pulsarit ja tatuoinnit ovat nykypäivänä aikaansa seuraavan punkrockarin tavaramerkkejä. Ilmiö ei tietenkään voi olla vaikuttamatta laatuun, mikä näkyy ruotsalaisen Voice Of A Generationin otteissa. Kun tyylilajin karskiutta ja räkäisyyttä siivotaan melodioiden ja pontevien metallisoundien tieltä, menettää musiikki ilmaisuvoimansa. Loppupeleissä musiikkityylin juurien kanssa ei olla käytännössä enää tekemisissä.

Ihan salonkikelpoista punkkia ei Voice Of A Generation sentään ole, mutta harmittavan vesittynyt maku levystä jää. Teksteissä on päällimmäisenä oma vieraantuneisuus ja eristäytyneisyys yhteiskunnasta, mikä nykypäivänä kärsii väistämättä uskottavuusongelmasta. Kun 80-luvun alun keesipäät ja oi!-uhoajat lauloivat samoista teemoista, oli elämäntapa ennen muuta selviytyskysymys. Nyt oma mouhoaminen on huomattavasti turvallisempaa.

Saahan bändi toki kappaleisiinsa kirjoittaa entistä enemmän melodioita, mutta sitten itse biisien pitäisi olla huomattavasti parempia. Näillä eväillä ei The Clashin tai edes Rancidin kanssa ryhdytä kilpailemaan. Niinpä The Final Odditionin parhaat hetket ovatkin aggressivisempia tuokiokuvia. Levyn rakenteen kannalta Bastardin, Casualties Of Warin ja Baseballbatin kaltaisia ralleja olisi tarvittu vielä muutama lisää. Kyllähän tämä näinkin kelpaa, mutta ei The Final Odditionia katupunkin merkkipaaluksi tulla koskaan pystyttämään.