THE WILDHEARTS: The Wildhearts

Arvio julkaistu Soundissa 05/2007.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.
The Wildhearts on jättänyt tuoreen albuminsa ilman nimeä, minkä voi tulkita uudeksi aluksi. Vuosikymmenen takaisella edellisellä tutustumisella jo 90-luvun alkupuoliskolla levytysuransa aloittanut yhtye siteerasi Nirvanaa ja versioi Dogs D'Amouria.

Arvio

THE WILDHEARTS
The Wildhearts
Round

The Wildhearts on jättänyt tuoreen albuminsa ilman nimeä, minkä voi tulkita uudeksi aluksi. Vuosikymmenen takaisella edellisellä tutustumisella jo 90-luvun alkupuoliskolla levytysuransa aloittanut yhtye siteerasi Nirvanaa ja versioi Dogs D'Amouria.

The Wildheartsilla Ginger, Scott Sorry, CJ ja Rich yhdistelevät suhteellisen mehukkaasti punk-asennetta, grungea, hardrockia ja miksei ruotsalaismallista toimintarockiakin. Kovan sähinän lisäksi The Wildheartsin biiseistä tapaa vankkaa melodisuutta ja yllättävän paljon rehtiä kimppalaulantaa. Levyn käynnistävän Rooting For The Bad Guyn lopettamisen vaikeus ajaa bändin lopulta taiteilemaan grungen ja progen välimaastoon lähes CMX:n tapaan. The Sweetest Song kääntää esiin bändin herkän puolen The Hard Wayn ollessa metallisempaa jytinää.

Yhteiskunnallisestikin kärkäs yhtye vakuuttaa The Revolution Will Be Televisedilla aikojen muuttuneen sitten vuoden 1974, jolloin runoilija-aktivisti ja varhainen rap-artisti Gil Scott-Heron väitti, ettei vallankumousta televisioida. 

Lisää luettavaa