ZEN CAFÉ: Helvetisti järkeä

ZEN CAFÉ
Helvetisti järkeä
Evidence

Zen Café on edelleen se yhtye, jonka takia voi ylpeänä sanoa pitävänsä suomirockista. Mies, jonka ympäriltä tuolit viedään -single latasi tälle levylle suuret odotukset. Komea Kentin ja Absoluuttisen Nollapisteen naittava sävellys oli toisaalta puhdasta Zen Caféa, mutta se toi samalla yhtyeen soundiin ennenkuulumatonta tyylikkyyttä. Jo muutaman kuuntelukerran jälkeen levy lunastaa odotukset kirkkaasti. Oivaltava ja tyylikäs Helvetisti järkeä esittelee pilke silmäkulmassa seestyneen Zen Cafén.
"Tiedän kuinka ihmisille sanotaan/ asioita joita ne tahtovat kuulla/ tähän meni minulta vuosia tottua/ mutta nyttemmin kun olen niin taitava/ en ajattele sitä juurikaan", aloittaa Samuli Putro laulun Älä tee. Edellisillä levyillä Zen Café näytti osaavansa sen, mitä ihmiset tahtovat: idioottikertosäkeet, joiden tahdissa pomppia. Nyt on aika saada kuulijat kiinnittämään huomiota siihen, mitä sanotaan kertosäkeiden ulkopuolella. Tällä levyllä ei juurikaan ole mukana Harrin tai Virpin tyyliin huudettavia iskulauseita, joten onkin yllättävää huomata, kuinka kertosäkeiden sijaan päässä soi yksittäisiä rivejä levyn varrelta. Älä tee on levyn kulmakivi, se yhdistää levyn kertojan kaksi ääripäätä: petollisen seuralaisen ja unelmien kumppanin. "Älä tee minun kanssani mitään sellaista/ jonka voisit säästää siihen/ kun sinulla on mies, jota todella etsit." Se on myös sävellyksellisesti ehdottomasti levyn pysäyttävin hetki, kuin nuotioretkelle lähtenyt Zen Café.
Putrolla on hieno kyky löytää tuoreita ja hyvinkin erilaisia näkökulmia ihmissuhteisiin. Levyn nimibiisi kertoo ikävästä niin osuvasti, ettei laulua tahdo kuulla, jos on oikeasti ikävä. Tulis nainen on suora kuvaus sopivan kumppanin etsimisestä, mutta sen sanoma kummasti vääristyy seuraavan kappaleen ollessa nimeltään Kannattaako tunnustaa, jos pettää. Kyynisimmillään Putro on kappaleessa Monta kertaa, jossa lasketaan seksimääriä.
Helvetisti järkeä on teemalevy samaan tapaan, kuin koko Zen Cafén tuotanto on yhtä suurta teemaa. Zen Café on popmusiikin Salatut Elämät, jonka päähenkilön kehitystä on mielenkiintoista seurata levystä toiseen, tosin mistään televisiosarjasta ei löydy näin monitahoista ja ristiriitaista päähenkilöä. Vaikka levyllä seikkaillaankin ihmissuhteesta toiseen, se kuitenkin alkaa ja päättyy luottamukselliseen suhteeseen.
Kitaraa ei tällä levyllä lyödä niin kuin aiemmin. Se on sinänsä sääli, koska Zen Café on aina ollut siitä hieno yhtye, että se on onnistunut levyllä kuulostamaan lähes yhtä raivokkaalta triolta kuin livenä. Toki Putron kiehtova komppikitara on pääosassa tälläkin levyllä, mutta tällä kertaa se on saanut apuvoimia. Suurin tekijä soundin uudistumisessa on jatkuvasti esillä oleva kosketintausta, joka on myös yksi levyn suurimpia ansioita. Levyn erikoisin veto on diskokompilla etenevä Omituista. Toista ääripäätä edustaa Tuulensuoja, joka ensikuulemalla säikäytti, sillä sen verran läheltä nykyiskelmää se liippaa. Eipä tiennyt tyttö edustaa parhaiten sitä tuttua menevämpää Zen Caféa.
Kerta kaikkiaan kiehtova ja taitava albumi.