Elämäni soundit – Kuka inspiroi näyttelijä Antti Reiniä tekemään musiikkia?

Elämäni soundit -sarjassa artistit esittelevät itselleen tärkeitä ja merkityksellisiä levyjä

Antti Reini. Kuva: Atte Mäläskä

Antti Reini on yli 25-vuotisen näyttelijänuransa ohella harrastanut musiikkia eri bändeissä soittaen. Nyt hän on julkaissut ensimmäisen omaa nimeään kantavan albumin, Kärpäsen, jolla miestä säestää yhtye Maapallon maitolaiturit.


VARHAISIN KOLAHTANUT

The Beatles – Revolver

– Olen kelaillut jo ihan pikkuskidinä. Älpeellä on oma soundinsa, ja se avasi maisemia, värejä ja saatoin visualisoida maisemia. Kokonaisuudessa on aivan oma balanssinsa.


PELONSEKAISTA UTELIAISUUTTA HERÄTTÄNYT

Hector – Herra Mirandos

– Hector ja Madame George ovat ensimmäiset penskana näkemäni keikat, frendin harteilla istuen. Saman kotitalon vanhemmat kundit kuskasivat kattomaan kaikkea. Heillä kuulin myös levyjä, ja Mirandosin tunnelma oli niin outo, että säikähdin älyttömästi sitä vahvaa mystiikkaa ja kummallisia tekstejä.


IKIROUDAN LAILLA KESTÄNYT

Faces – Snakes And Ladders – The Best Of

– Toimiva kokoelma rockhistorian svengaavinta musaa, Rollareitakin astetta parempaa. Sellaista soittamisen ydinmehua ja maagista 70-luvun henkeä, jossa kaikki osat ovat kohdallaan ja josta löydän vieläkin uusia juttuja.


OLISIN HALUNNUT KÄRPÄSENÄ KATTOON

Stranglers – Black & White

– Jos jonkun äänityssession olisi päässyt todistamaan paikan päällä, tämä olisi se. Jotenkin punk kanavoitui Stranglersiin musiikillisesti käsittämättömällä dynamiikalla, ja mukana oli paljon muitakin juttuja, kuten Doorsia.


INSPIROI OMAN MUSAN DUUNAAMISEEN:

Stefan Sundström – Ingenting har hänt

– Ruotsalainen biisintekijä, joka on tehnyt jotain 2000 laulua. Tutustuin häneen Ruotsin 90-luvun duunien yhteydessä ja aloin penkoa tuotantoa. Aluksi Bellmanin ja Vreeswijkin tyylistä trubaduurikamaa, mutta sitten hän alkoi tehdä mitä huvittaa, eikä enää asettunut muotteihin. Hän sai uskomaan, että itsekin voin tehdä kaikkea.


NOPEIMMIN UUTENA HANKITTU:

Prince – Around The World In A Day

– Heti alkuvaiheissa Princestä huokui läpi, millainen mestari on kyseessä. Tiesin ekatkin levyt, mutta Purple Rain -leffan aikoihin aloin todella diggailla. Ruotsissa ollessa odotin kiihkeästi Around The Worldin ilmestymistä, ostin sen heti ja kuuntelin 20 kertaa läpi.


HORISONTTIA AVANNUT:

Captain Beefheart And The Magic Band – Doc At The Radar Station

– Tuntuu kuin koko maailman musa ja tyylilajit olisi sekoitettu yhteen levyyn, sen surrealistiseen ja vallankumoukselliseen soitantaan. Kiehtovaa, tarkoituksellista normien rikkomista.


MIELIALALÄÄKE, UPPER/DOWNER

Pink Floyd – Live At Pompeii

– Olen nähnyt elokuvankin, mutta sain aikoinaan musaäänitteen, jonka kanssa olen lennellyt erilaisissa tiloissa tarpeen tullen, eikä ole tarvinnut käydä terapiassa. Musa puhuu yksinkertaisesti ja mahtavasti. Bändin unelmakokoonpano kiteytyy tässä prosessissa.

Teksti: Asko Alanen
Artikkeli julkaistu alun perin Soundissa 8/2016