Moderni Elämä – Viestejä alitajunnasta

8.2.2013 09:59
Viime syksynä ilmestyneen Pikkuveli-singlen viimeinen puoliminuuttinen on kiivainta ja koskettavinta suomalaista rockia aikoihin. Rumpali-laulaja Timon rääkyessä ”Tuu tähän/tartu käteen/vedä mut pois hämärästä” -rivejä tulee itsellekin olo, että tehkää nyt jumalauta jotain.

Viime syksynä ilmestyneen Pikkuveli-singlen viimeinen puoliminuuttinen on kiivainta ja koskettavinta suomalaista rockia aikoihin. Rumpali-laulaja Timon rääkyessä ”Tuu tähän/tartu käteen/vedä mut pois hämärästä” -rivejä tulee itsellekin olo, että tehkää nyt jumalauta jotain.

– Siinä olen laittanut oman tunteen peliin. Ei se ihan tyhjästä ole tullut, pohtii Timo.

– Jostain alitajunnasta ne tekstit tulevat. Ne on tehty aika pitkälle soittaessa. Usein ne lähtevät siitä, että rumpuja hakatessa tulee joku lause mieleen ja juttu alkaa kasvaa siitä. Joskus tekstit on mietittyjä, joskus ei. Välillä ne on aika diibadaabaa.

– Semmoisia tunteenkuvia ne on. Usein mukana on ainakin ripaus omia kokemuksia, mutta ei ne suoraan mun elämästä ole. On mulla isoveli, mutta en koe olevani sen varjossa.

Moderni Elämä syntyi vuonna 2009, kun Timo ja Juha (kitara) päättivät tappaa aikaa soittelemalla kahdestaan.

Pystyynkuolemisen sijaan fiilis on kuin hetkeltä juuri ennen sormien lipeämistä parvekkeen kaiteesta

– Dokailumielessä ruvettiin käymään treeniksellä. Soitettiin jotain ihan peruspaskaa. Sitten Jyri (basso) sanoi haluavansa tulla juopottelemaan meidän kanssa. Juha ja Jyri soittivat aiemmin Turnoffs-punk­bändissä ja niillä oli jotain biisinjämiä. Sitä kautta tästä tuli oikea bändi.

– Meillä ei ole varsinaista biisin­tekijää, joten siksikin eteneminen on hidasta. Kaikkien pitää olla paikalla, kun kehitellään uusia biisejä. Yleensä Juha ja Jyri tuovat jotain aihioita ja sitten ruvetaan soittamaan niitä yhdessä ja mä yritän keksiä jonkun laulun siihen päälle. Hyvää tässä systeemissä on, että biisit kuulostaa aina just meidän tekemiltä.

Hienointa Modernissa Elämässä on se, miten vähän yhtye tuntuu olevan tietoinen mistään ympärillään tapahtuvasta. Se on suomirockia, mutta ei kuulosta menneen ajan toteemilta. Se on suomirockia, mutta pystyynkuolemisen sijaan fiilis on kuin hetkeltä juuri ennen sormien lipeämistä parvekkeen kaiteesta.

– En ole koskaan ollut hirveä musadiggari. En ole koskaan jaksanut etsiä sitä. Kotimaisia vanhempia perustyyppejä olen kuunnellut, Röyhkää ja Leskistä ja muita.

– Mun mielestä on kivempi soittaa kuin kuunnella. Soittaminen on helvetin nautinnollista. Itse osallistuminen tekee mut onnellisemmaksi kuin pelkkä kuunteleminen.
Raju mutta kaunis Susta huolissani -single ilmestyy alkuvuodesta ja albumin teko on ajatuksissa.

– Tietenkin me halutaan saada jotakin aikaan. Kyllähän tässä albumia kohti mennään. Ollaan kuitenkin ajateltu, että tehdään lisää biisejä. Olisi kiva, että albumilla on vaan semmoisia biisejä, joihin on itse tyytyväinen.

Lisää luettavaa