Tarkkailuluokka nostaa esille uusia ja tuoreita artisteja, joita kannattaa pitää silmällä.
Musiikkiaan ovelasti Karelifornia garageksi nimittävä Dull Antics sai alkunsa Imatralla 2014. Duomuotoisen yhtyeen perustaminen kävi kuin vahingossa, kun laulaja-basisti Juho Maurinen ja rumpali Santeri Kuisma kyllästyivät aikataulujen sopimiseen useamman jäsenen kanssa aiemmassa bändissään.
– Aloitettiin homma vähemmän vakavana projektina paineiden purkamista varten muun soittamisen rinnalle, huomattiin homman olevan niin toimivaa ja kivaa, että päätettiin panostaa vähän enemmän, Santeri Kuisma valottaa nykyään lahtelaistuneen bändin tarinaa.
Dull Anticsin voi ymmärtää tarkoittavan monta asiaa, suoraan suomennettuna muun muassa tyhmiä pellejä, mutta kaksikko kertoo, ettei nimen taustalla ole sisäpiirin vitsiä tai syvällisempää tarinaa.
– On ollut aina tapana vaan keksiä nimiä bändeille ilman merkitystä, jotain sellaista mikä kuulostaa omaan korvaan kivalta. Joskus myöhemmin tajuttiin tosin harmiksemme, että nimi sisältää sanaleikin, kun siitä meille huomautettiin. Jos joku lukija ei huomaa sanaleikkiä, niin kiitos, Juho Maurinen tuumaa.
Kuvailette Dull Anticsin musiikkia Karelifornia garageksi. Millä tavalla suomalaisuus kuuluu musassanne?
– Joku sanoi, että kuulostetaan kalifornialaiselta garagelta, Santeri Kuisma kertoo.
– Itse ollaan Etelä-Karjalasta ja tyhmä sanaleikki oli liian herkullinen hukattavaksi. Suomalaisuus kuuluu ehkä omassa kömpelössä englannin ääntämisessä, Juho Maurinen myöntää.
Rumpali Kuisma kertoo ajattelevansa, että oman musiikin genrettäminen ja leimaaminen on jotenkin hankalaa ja epämiellyttävää. Itse keksityllä nimikkeellä ei tarvitse kokea painetta genrepuhtaudesta.
Mikä on hulluinta/oudointa/hienointa mitä keikallanne on tapahtunut?
– Keväällä soitettiin Lahden Muotoiluinstituutin kampushautajaisissa, keikka itsessään oli hurmiollinen, mutta etenkin sen jälkeinen uimahetki läheisessä suihkulähteessä Sorsajengin [psst… oli Tarkkailuluokalla juuri viime viikolla, toim. huom.] kanssa oli kaunis ja ikimuistoinen, Juho Maurinen muistelee hehkeästi.
Ketkä ovat musiikillisia esikuvianne?
– Musiikillisesti hankala sanoa, mutta Death From Above 1979 oli inspiraationa noin instrumentaation puolesta, että kahdestaan voi saada isoa ääntä aikaiseksi, Santeri Kuisma hehkuttaa kanadalaisduoa.
– Säveltäminen duona on tehokasta ja instrumenttien vähyyden tuomat rajoitteet suo luovia vapauksia, kun pitää saada basso ja rummut kuulostamaan kokonaiselta bändiltä, Fender Bass VI:ta operoiva Juho Maurinen jatkaa.
Musiikkivideonne Adult-biisiin on minimalistisuudessaan mykistävä. Onko aikuisuus todella niin tylsää kuin annatte ymmärtää? Mikä tarina videolla on?
– Ei ainakaan vielä ole tylsää, Maurinen heittää.
Toinen puolisko yhtyeestä kertoo monisanaisemmin vinyylisoittimen äärellä istuskelua kuvaavasta videosta.
– Syötiin pitsaa ja mietittiin mitä tehtäisiin, päätettiin kuvata musiikkivideo. Meitä ajaa kova halu luoda, jonka takia tehdään impulsiivisesti juttuja ilman sen suurempaa syvyyttä ja perustelua, Santeri Kuisma visioi.
Kova halu luoda näkyy myös biisin teossa ja äänittämisessä. Kaksikko seuraa musiikissa vaistojaan ja impulsiivista himoa. Tämän perusteella kaksikolta voi odottaa tulevaisuudessa paljon, ihan jo määrällisestikin katsottuna.
– Meidän biisien tekeminen on yhdessä niin nopeaa, että periaatteessa voitaisiin äänittää uutta materiaalia vaan koko ajan, Juho Maurinen heittää ajatuksena.
Dull Antics on:
Juho Maurinen – basso, laulu
Santeri Kuisma – rummut
Tiedätkö yhtyeen tai artistin, joka ansaitsee pulpettinsa Soundin Tarkkailuluokalle? Ilmianna heidät meille seuraavalla kaavakkeella:
Hups! Emme löytäneet lomakettasi.
Muista seurata myös Soundin Tarkkailuluokka-soittolistaa, jolta löydät (lähes kaikki) sarjassa esitellyt artistit nätisti yhdessä paketissa: