The Herdistä, Humble Piesta, David Bowie -yhteyksistään sekä soolouraltaan tuttu Peter Frampton kertoo sairastavansa harvinaista inkluusiokappalemyosiittiä, joka on hitaasti etenevä degeneratiivinen luurankolihasten sairaus. Edistyessään sairaus rappeuttaa lihaksia vaikuttaen muun muassa käsien ja jalkojen lihaksiston toimintaan. Monet sairaudesta kärsivät joutuvatkin turvautumaan sen edetessä liikkumista helpottaviin apuvälineisiin.
Frampton kertoo Rolling Stonelle huomanneensa alunperin noin 8 vuotta sitten kuinka hänen nilkkansa tuntui aamuisin kummallisen tiukalta. Mies piti sitä vain ikääntymisen mukanaan tuomana vaivana, kunnes huomasi jalkojensa heikentyneen kauttaaltaan. Sysäys tutkimuksiin hakeutumiselle tuli kun hän kaatui kesken keikan yritettyään potkaista lavalle heitettyä rantapalloa. ”Jalkani vain antoivat periksi”, mies muistelee. ”Me vitsailimme, että ’Hän kaatui eikä pääse ylös’, mutta minua nolotti.”
Pari viikkoa myöhemmin hän kaatui jälleen pahasti lavalla kompastuttuaan kitarapiuhoihin. Kun vielä kädet olivat käyneet niin heikoiksi, että käsimatkatavaroiden pakkaaminen lentokoneessa alkoi olla vaikeaa, mies hakeutui neurologin pakeille. Siellä hän sai kuulla diagnoosistaan. ”Sain tämän uskomattoman lääkäriryhmän, jonka suhtautuminen työhönsä on niin intohimoista, että se menee jo naurettavuuden puolelle”, Frampton kertoo. ”Sitten minulle kerrottiin, ettei se vaikuttaisi vain jalkoihini ja käsivarsiini vaan myös sormiini. Se oli minulle tietenkin kaikkein vaikein pala purtavaksi.” Mies voi edelleen soittaa kitaraa ongelmitta, mutta toimintakyvyn ollessa näinkin pahasti vaakalaudalla, laulaja-kitaristi päätti ajan olevan kypsä jäähyväiskiertueelle.
Frampton sanoo pitäneensä sairauden itsellään ja kertoneensa siitä ainoastaan muutamille läheisimmille ihmisille, mutta tulleensa asian kanssa julkisuuteen nyt, koska hän pyrkii äänittämään niin paljon kuin mahdollista lyhyessä ajassa. ”Tunnen että soitan yhtä hyvin kuin ennenkin. Jotkut väittävät että paremmin kuin koskaan, mutta se on heidän mielipiteensä. Vuoden päästä en ehkä voi soittaa enää lainkaan. Se on prosessi, mutta tällä hetkellä olen taitojeni huipulla. Päätimme tehdä jäähyväiskiertueen nyt, koska en halua lähteä tien päälle vasta sitten, kun soitto ei ehkä sujukaan. Mikäli teen jäähyväiskiertueen, haluan soittaa kunnolla. Haluan rokata. Tiedän että pystyn soittamaan tällä rundilla yhtä hyvin kuin vuosi tai kaksi sitten. Se on minulle kaikkein tärkeintä. Haluan lähteä täydellä höngällä enkä niin, että ihmiset voivat ajatella, että ’Hän ei osaa enää soittaa.'”
