Progressiivisen death metalin mestarina kuuluisuuteen kohonnut Opeth vaihtoi radikaalisti suuntaan vuoden 2011 Heritage-albumillaan, ja sekös närästi monia vanhoja faneja. Pois jäi Mikael Åkerfeldtin demoninen murina, ja tilalle tuli 1970-luvulta haiskahtavaa progerockia. Monet käänsivät bändille selkänsä, mutta yhtye piti päänsä ja on kulkenut omia reittejään tuosta asti.
Åkerfeldt havainnollisti hiljattain Prog-lehdelle, miten kova paikka uusi ilme joillekin faneille oli. Hän kertoo, että joskus tilanne on edennyt jopa fyysisen välienselvittelyn rajoille saakka.
”Keikoilla jotkut alkoivat ilmoittaa mielipiteensä aika kovaan ääneen kesken keikan. Jotkut lähtivät kesken konsertin ulos”, Åkerfeldt kertoo haastattelussa.
”Porukka alkoi jopa haastaa minua tappeluun. Yhdelläkin keikalla eräs kaveri heitti hanskansa eteeni. Hän halusi haastaa minut kaksintaisteluun.”
Ja mitä teki artisti? Tarttuiko hän haasteeseen?
”En. Annoin turvamiesten heittää hänet ulos”, Åkerfelt sanoo naurahtaen ja lisää:
”Olen itsepäinen kaveri. Se näkyi siinäkin, miten soitimme Heritagen biisejä jo ennen levyn julkaisua. Se on sellaista putkinäköä: ’Teemme asiat omalla tavallamme ja sinä voit suksia helvettiin, jos et pidä siitä’.”
Soundin arvostelussa kriitikko oli aikanaan ymmärtäväisempi yhtyeen uudelle ilmeelle. ”Mikael Åkerfeldt saa olla uuden hengentuotteensa äärellä hyvillä mielin. Heritagen myötä hän alkaa valaa pitävää perustaa uudelle roolilleen taitavana yleispätevänä biisintekijänä. Opeth är död, länge leve Opeth!” Petri Silas kirjoitti Soundissa 9/11. Lue arvio tästä.