Iron Maiden -solisti Bruce Dickinson muistelee belgialaiselle RTBF:lle, millaista oli hypätä Iron Maidenin keulille suhteellisen pienen piirin suosikkiyhtye Samsonista.
”Noh, katsotaas… jos voit kuvitella, pelasin… hyökkääjänä Vallonian paikallisessa kolmosdivarijoukkueessa, kun sitten yhtäkkiä minulle sanottiin, että ’Pelaat Barcelonassa ja parisi tulee olemaan Lionel Messi.’ ’Jaahas… minun lienee parasta alkaa treenaamaan.'”
Kuinka kummassa mies sitten oikein onnistui pitämään jalkansa maassa astellessaan lavalle ensimmäistä kertaa uuden yhtyeensä kanssa?
”Ei jalkojen maassa pitämisessä mitään, en nimittäin kyennyt edes pitämään silmiäni auki ensimmäisen biisin aikana, koska olin liian kauhuissani katsoakseni yleisöä”, Dickinson tunnustaa. ”Ajattelin vain, että ’Tiedän heidän olevan tuolla josain.’ Mutta olin laulaja, joten härkää oli vain otettava sarvista — ei siinä mikään auta. Se on sinun hommasi. Työskentelin tietenkin aluksi vanhemman tuotannon kanssa, mutta aloimme nopeasti työstämään materiaalia The Number Of The Beastille ja se oli tietenkin… ääneni antoi bändille aivan uusia ulottuvuuksia uuden materiaalin työstöön. Ja se teki asioista todella paljon helpompia, koska minun ei tarvinnut tulkita vanhaa kamaa. Minulla oli uutta tavaraa käytettävissäni.”
”Sitten heitimme muutamia valmistavia keikkoja jossain, missä emme kuluttaisi kasvojamme liikaa. Menimme Italiaan viiden show’n ajaksi ja se oli ensimmäinen kerta, kun konsertoin Ison-Brtiannian ulkopuolella. Minulla ei ollut siitä minkäänlaista kokemusta. Se oli hyvin mielenkiintoista. Oppimiskäyrä oli hyvin jyrkkä. Olin onnekas oppiessani nopeasti ja tein pian itsestäni kiusankappaleen. Varoitin manageriani — edelleen Iron Maidenin asioita hoitavaa Ron Smallwoodia — että tulen olemaan piikki heidän lihassaan. Hän sanoi että he haluavat minut juuri osittain sen takia. ’Haluamme jonkun, joka kykenee osallistumaan ideointiin.’ Sitten kun pääsimme seuraavaan albumiin, Piece Of Mindiin, meillä oli listaykkönen vyöllämme. Kirjoitin paljon Piece of Mindille ja Powerslavelle. Iron Maideniin liittyminen oli kuin olisi astunut maailman suurimman vuoristoradan kyytiin. Siinä missä suurimmassa osassa vuoristoratoja mennään alas, sitten ylös ja taas alas, tämä meni alas viisi vuotta putkeen. Puhun nyt taukoamattomasta viisivuotisesta adrenaliinisyöksystä. Se oli melkoista aikaa.”
Dickinson korvasi Paul Di’Annon Iron Maidenin laulajana vuonna 1981.