Bruce Dickinson myöntää sen suoraan: ”Olen pukeutunut joihinkin maailman naurettavimpiin housuihin”

Iron Maiden -solisti Bruce Dickinson vieraili hiljattain BBC Radio 2:n Steve Wright In The Afternoonin haastateltavana.

Juttutuokion aikana mies muun muassa kertoi, mistä sai idean spoken word -keikkoihinsa.

”Se alkoi vuosia sitten kun tein What Does This Button Do? -elämäkertaani ja minulle sanottiin, että ’Lähdetäänpä pienelle kiertueelle lukemaan otteita kirjasta.’ ’Se on vähän tylsää’, tuumin. ’Miksi kukaan tulisi paikalle? He voivat lukea kirjaa itsekseen.’ Niinpä terästin sitä muutamalla nasevalla tarinalla ja se tuntui uppoavan oikein hyvin. Sitten lisäsin siihen hieman improvisaatiota. Viimeiset kolme varttia perustuvat samankaltaiseen osuuteen, jonka näin [englantilaiskirjailija] Quentin Crispin keikalla.”

”Kun olin yliopistossa, silloinen tyttöystäväni vei minut katsomaan An Evening With Quentin Crisp -tilaisuutta”, Dickinson jatkaa. ”Lähdin siis mukaan. Hän oli uskomattoman nokkela — fantastisen viihdyttävä. Show’n toisella puoliskolla hän heitti herjaa kylteistä, joita yleisö oli kirjoittanut hänelle. Olen aina pitänyt sen mielessäni. Ajattelin, että voisinko tehdä jotain samankaltaista. Käytännössä kun ihmiset tulevat keikalle, heille annetaan tyhjät kyltit. Kirjoita siihen mitä haluat — loukkauksia, mitä tahansa. Otan ne backstagelle väliajalla ja teen niiden perusteella hyvin nopeasti jonkinlaisen käsikirjoituksen.”

Mitä mieheltä sitten keikoilla kysellään?

”He kysyvät aivan kaikesta”, Dickinson sanoo. ”Jotkut kysyvät bändistä. Sitten on tahattomia, joissa ihmiset sanovat… se oli fantastista — joku kirjoitti kylttiin, ’Muistatko tavanneesi äitini hotellissa Budapestissä 1983?’ Aivoni alkoivat hyrrätä oikein toden teolla. Loppuun hän oli lisännyt, että ’Et muuten ole isäni. Tarkistin asian.’ Tuollainen on silkkaa kultaa komedian kannalta. Se on melko suorasukainen kysymys, mutta kyse on siitä, kuinka nivot kaiken yhteen.”

”Teen paljon pilaa asioista, enimmäkseen itsestäni”, Dickinson jatkaa. ”Olen pukeutunut joihinkin maailman naurettavimpiin housuihin — ja suorastaan paatuneesti. Se vain käy järkeen ja tehdään parhaan mahdollisen maun mukaan. Sille on syynsä, ettei minua kutsuta Pariisin muotiviikoille.”