Ensimmäisen kerran näin Ryan Adamsin keikalla mestarillisen Gold-levyn (2001) ilmestymisen korvilla Oslossa. Soolokeikka oli minulle niin järisyttävä kokemus, että vannoin ostavani mieheltä kaiken mitä hän tulee julkaisemaan (ihan täysin ei lupaus ole pitänyt), ja seuraavana päivänä ryntäsin kirpparille ostamaan Ryanin habituksen innoittamana sopivasti kulahtaneen ruutupaidan.
Ryan oli käynyt aiemmin päivällä levydivarissa ostamassa nipun vinyylilevyjä tarkoituksenaan jakaa ne yleisölle. Hän kysyi kesken keikan, että kuka omistaa vinyylisoittimen. Nostin reippasti käteni ylös ja sain ensimmäisen Ryanin ojentaman vinyylin: The Whon Who’s Nextin. Se on yhä yksi rakkaimpia levyjäni, eikä vähiten tästä syystä.
Mutta eihän minun siitä pitänyt puhua.
Samaisen keikan yleisöstä löytyi eräskin vääräleuka, joka hauskuutti itseään huutelemalla biisien välissä Bryan Adamsin Summer Of 69 -hittiä. Se ei varmasti ollut ensimmäinen kerta kun lähes kokonimikaima nousi esiin, ja muutaman huudon Ryan vielä jaksoi kärsivällisesti jättää huomiotta.
Mutta sitten häneltä paloi käämi. Hän keskeytti juuri aloittamansa kappaleen, marssi huutelijan luo, otti takataskustaan lompakon ja kaivoi sieltä 500 kruunun setelin.
– Saat tämän setelin, jos lupaat pitää turpasi kiinni loppukeikan ajan, Ryan huusi miehelle.
Mies otti setelin tyytyväisenä ja oli kuin olikin vaiti.
Tarina nousi mieleeni kun YouTubessa tuli tänään vastaan Ryan Adams versioimassa Bryan Adamsin Run To You -hittiä. Ympyrä on sulkeutunut.
Hyvinhän biisi Ryanin käsissä toimii. Hänen uusi Ryan Adams -pitkäsoitto soi aiempaa siistimpänä ja aor-soundisempana, joten sekin on innoittanut (B)Ryan -kuittailuihin. Mies ei vertailuja selvästikään pelkää, sillä miksi muuten hän olisi hakenut uuden albuminsa kanteen selvästi innoitusta Bryan Adamsin Reckless-albumin kannesta. (Yhtäläisyydestä huomautti Stereogum)
P.S. Ryan versioi äskettäin todella mainiosti myös erään toisen hitin, nimittäin Foreignerin i-h-a-n-a-n I Want To Know What Love Is -balladin. Se löytyy täältä.