The Darkness -keulakuva pistää täyslaidallisen kritiikkiä radiokanavia kohtaan – ”Valitettavasti he ovat täysiä m*lkkuja!”

The Darkness on useimmille tuttu I Believe In A Thing Called Love -hitistään sekä laulaja Justin Hawkinsin taivaita hipovasta falsetista. TeamRockille antamassa haastattelussa käy ilmi, että Justin pystyy päästämään suustaan paitsi korkeita niin myös kriittisiä ääniä. Tällä kertaa The Darkness -laulajan kritiikki osuu rockmusiikin radiosoittoa kohtaan.

The Darknessin Justin Hawkins kesällä 2017 lämmittelemässä yleisöä Guns 'N Rosesille.
Sami Lommi / Photolies

Perjantaina 6. lokakuuta juhlittiin ensimmäistä maailmanlaajuista kitarapäivää (World Guitar Day) ja osana päivän juhlamenoja julkistettiin TeamRockin kaikkien aikojen parhaan riffin lukijaäänestyksen tulokset. Äänestyksen voitti ei-niin-yllättäen Deep Purplen Smoke On The Water, joka keräsi yli 30 000 ääntä. Top 50:een ei päässyt yhtään 2000-luvulla kirjoitettua kappaletta ja tämähän ärsytti Justin Hawkinsia, jonka syyttävä sormi osoitti heti radion suuntaan.

– Jos otat vaikkapa Back In Blackin [joka sijoittui äänestyksessä toiseksi] niin sehän on hyvin raskas riffi, mutta samalla yleisesti suosittu kappale; sen kaltaista kamaa soitetaan yhä esimerkiksi BBC Radio 2:lla koska se on niin tunnettu, ajaton ja mahtava biisi. Mutta jos uusi bändi keksisi sen riffin, niin heillä ei olisi asiaa lähellekään radiosoittoa, Hawkins kertoi Teamrockille haastattelussa.

– Mielestäni ihmiset, joita tästä voidaan syyttää ovat tyypit, jotka päättävät radiokanavien soittolistoista. Ja valitettavasti he ovat täysiä m*lkkuja! He eivät tiedä mitä tekevät, heillä ei ole mitään ymmärrystä tai kunnioitusta ihmisten musiikkia kohtaan. Kitara on epätoivoisesti poissa muodista ja niin on ollut jo vuosien ajan, Hawkins tylyttää.

Justinin myös The Darknessissa operoiva kitaristiveli Dan Hawkins oli samoilla linjoilla veljensä kanssa. Hänen mukaansa kaikki viimeisen 10–20 vuoden aikana tunnetuiksi nousseet riffit ovat olleet White Stripesin tai The Hivesin kaltaisten alternative-bändien kirjoittamia.

– Valitettavasti sellainen musiikki, joko laulutyylin tai ”vaihtoehtoisuuden” takia, ei tule koskaan saavuttamaan yhtä laajaa yleisöä kuin jokin Smoke On The Waterin tai Back In Blackin tyylinen juttu. Joten siksi ne unohdetaan paljon nopeammin, Dan Hawkins tuumailee.