Entisen Kiss-kitaristin tarinoiden perusteella naamiobändissä soittaminen ei todellakaan ollut pelkkää ilonpitoa

22.1.2018 11:23

Muistatko Vinnie Vincentin? Hänet pestattiin Kissiin vuonna 1982 ja mies oli mukana kokemassa niitä myrskyisiä aikoja, kun maailman tunnetuin naamioyhtye riisui naamionsa. Ja tulihan sitä hyvää musiikkiakin tehtyä.

Vincentin nimi lukee usean Kiss-bravuurin säveltäjätiedoissa. Hän oli mukana kirjoittamassa Lick It Up -menestyslevyn nimibiisin lisäksi esimerkiksi sellaisia ohjelmanumeroita kuin Exciter, I Love It Loud ja Killer. Vincent poistettiin kuitenkin orkesterin kokoonpanosta jo muutaman vuoden jälkeen, eikä tämä ollut hänelle mikään helppo pala.

Blabbermouth uutisoi, miten parin vuosikymmenen ajan hiljaiseloa viettänyt Vincent vieraili 20. tammikuuta Atlanta Kiss Expo -tapahtumassa kertomassa kuulumisiaan ja muistelemassa menneitä. Vincentiltä irtosikin paljon tarinaa – sekä hyvistä että huonoista ajoista.

”Kirjoitin paljon biisejä ja minusta me kasvoimme paljon bändinä. Halusin heidän tahtovan minut mukaan. Tiedän, että he halusivat Eric Carrin rumpuihin, he rakastivat Ericiä, mutta minusta tuntui, etteivät he oikeastaan tahtoneet minua. Vielä Lick It Upin menestyksen jälkeen minusta tuntui, että mitä tahansa teinkin, he eivät vain halua minua tähän bändiin”, Vincent kertoi.

Vincent kertoo myös, että hänen palkkansa Kiss-vuosina oli varsin maltillinen: 550 dollaria viikossa verojen jälkeen.

”En siis koskaan tienannut juuri mitään bändissä ollessani. Alusta loppuun palkkani oli 550 dollaria, sen verran he minulle maksoivat.”

Tämä ei luonnollisesti Vincentiä ilahduttanut, ja kitaristi halusi tilanteeseensa parannusta. Hänelle kuitenkin annettiin allekirjoitettavaksi sopimus, joka olisi Vincentin mukaan sinetöinyt huonon rahatilanteen. Eikä se perheelliselle miehelle sopinut.

”Siinä sopimuksessa ei ollut minulle mitään. Minulla oli kaksoset, joiden tuloon en ollut valmistautunut, enkä pystynyt kunnolla huolehtimaan heistä. Ei ollut tarpeeksi rahaa, että olisin voinut ostaa talon. Elimme sukulaisten luona ja olin 24 tuntia vuorokaudessa valmiina lähtemään, jos bändi tarvitsi”, Vincent sanoi.

”Se oli ok, kaikki oli ihan ok. Mutta siinä ei ollut tulevaisuutta. Olisin voinut olla jatkossakin Kissin Vinnie Vincent, mutta rahallisesti siinä ei ollut järkeä.”

Tilanne kärjistyi Lick It Upin kiertueen jälkeen, kun yhtye alkoi suunnitella uuden levyn tekemistä. Vincent oli jo säveltänyt uusia kappaleita ja toivoi, että edellisen albumin menestys toisi hänelle paremman paikan bändissä, mutta sen sijaan häntä vaadittiin allekirjoittamaan sama sopimus. Kun Vincent kieltäytyi, hänelle ilmoitettiin, ettei treeneihin tarvitse enää tulla.

”Sanoin, että haluan pysyä mukana, mutta minun täytyy pysyä jotenkin leivän syrjässä kiinni. Eikä se onnistu näin. Emmekö voisi saada tätä toimimaan?” Vincent muistelee tilannetta.

”Ja valitettavasti vastaus oli, että ei. ’Ellet allekirjoita sopimusta, et voi tulla takaisin.’ Ja minä sanoin, että tiedättekös mitä, tämä särkee sydämeni mutta en voi sitten palata. Niinpä kuukautta myöhemmin, toukokuussa 1984, sain virallisen erottamisviestin. Ehkä se oli tarpeeton, kun olin ilmoittanut oman kantani jo aiemmin, mutta niin tapahtui. Ja se särki sydämeni.”

Seuraavaksi olikin vuorossa muutaman vuosikymmenen mittainen oikeustaistelu, kun Vincent peri Kissiltä rojaltisaataviaan. Hän teki vielä myöhemmin kappaleita yhtyeen Revenge-albumille (1992), mutta tuolloinen välien lämpeneminen meni ohi nopeasti.

Kaikesta huolimatta Vincent kehui haastattelussa entisiä bänditovereitaan vuolaasti.

”Kunnioitan Geneä ja Paulia koko sydämestäni. Rakastan heitä. He antoivat minulle tämän kaiken, sekä hyvät että huonot asiat. Mutta se taika, mitä olemme saaneet yhdessä aikaiseksi, ei kuole koskaan.”

Lisää luettavaa