Ex-Jethro Tull -kitaristi muistelee keikoilla sattuneita Spinal Tap -hetkiä – Tarinaan liittyy eläinpukuja sekä virtsapullona käytetty kaljatölkki

Martin Barre vuonna 2013
Gnagflow31 / Wikimedia Commons

"Luojan kiitos se en ollut minä", huokaisee Martin Barre.

Jethro Tullissa vuosina 1968-2012 kitaroinut Martin Barre muistelee tuoreessa Music Radarin haastattelussa niin hauskoja kuin vähemmän hauskoja sattumuksia, joita on pitkän uransa varrella tien päällä kokenut. Barre muun muassa muistelee ensimmäistä Tull-keikkaa, joka ei mennyt ihan kuin Strömsössä.

”Se oli tammikuussa 1969 Penzancessa jossain kamalassa klubissa, jota ei toivottavasti enää ole. Siihen aikaan Lontoosta kesti 7-8 tuntia ajaa Penzanceen, joten saavuimme paikalle naurettavan myöhään. Porukka makasi koomassa lattialla, ilma oli sakeana pilvestä ja me kannoimme kamamme ihmisten yli – he eivät liikkuneet tuumaakaan”, Barre kertoo.

”Minulla oli ylläni merirosvotakki, jonka hihat olivat liian tiukat. Veri ei kiertänyt kunnolla, mikä johti siihen, etten pystynyt soittamaan. Ainoa roudarimme otti luotetun linkkuveitsensä ja leikkasi hihat irti kainaloiden kohdalta. Yleisö luuli, että se kuului esitykseen ja se oli ainoa kohta, mistä he taisivat pitää! Meitä ei koskaan pyydetty takaisin…”

Barrelta tiedusteltiin myös, mikä tapaus on muistuttanut eniten Spinal Tap -elokuvasta tuttua kohellusta ja Barre kertoo huvittavan, mutta myös melko yököttävän tarinan Tull-ajoiltaan.

”Meillä oli tapana pukeutua eläimiksi ja soittaa neljän tunnin keikkoja. Luojan kiitos se en ollut minä, mutta eräällä meistä oli jänispuku, jonka päätä hän piti takahuoneessa. Niin pitkillä keikoilla hän tapasi virtsata tyhjään kaljatölkkiin. Joka tapauksessa, kerran hän rymisteli takahuoneeseen ja onnistui vahingossa kaatamaan tölkillisen pissaa pään sisään eikä huomannut sitä. Sitten hän puki jäniksen pään ylleen ja soitti keikan loppuun”, Barre nauraa.