Black Sabbathin vuonna 1978 julkaistun Never Say Die! -albumin työstö oli kaikkea muuta kuin ruusuilla tanssimista. Yhtyeen jäsenistö oli sekaisin alkoholista ja huumeista, eikä äänityksistä tai uusien kappaleiden tekemisestä tahtonut oikein tulla mitään. Muusikoiden välillä oli myös erimielisyyksiä albumin musiikillisesta linjasta. Laulaja Ozzy Osbourne jopa lähti lätkimään kesken äänitysten ja korvattiin hetkellisesti Fleetwood Mac -solisti Dave Walkerilla.
Loppujen lopuksi kasaan kaavittu albumi oli epätasainen ja turhan moneen eri ilmansuuntaan kurotteleva välityö, joka jäi samalla orkesterin alkuperäiskokoonpanon viimeiseksi.
Metal Edge Magazinen haastattelussa basisti Geezer Butler toteaa ykskantaan albumin olevan Sabbathin uran huonoin.
”Juttu on niin, että yritimme edistyä musiikillisesti liikaa”, Butler sanoo. ”Menetimme punaisen langan täydellisesti. Emme enää tehneet juttuja, jotka tekivät Sabbathista sen mitä se oli, ja aloimme etääntyä melodisemmasta materiaalista, mikä oli jälkeenpäin tarkasteltuna virhe. Ozzy halusi aina kuulostaa entiseltä Sabbathilta kun taas Tony [Iommi] ja minä halusimme laajentaa musiikillisia horisonttejamme. Jälkiviisaasti Ozzy oli luultavasti oikeassa, sillä paletin laajentaminen sai meidät menettämään otteen siitä, mistä Sabbathissa oli kyse.”
”Never Say Die! on helposti huonoin tekemämme levy”, Butler jatkaa. ”Syy sille on siinä että yritimme hoitaa asiamme ja tuottaa levyn itse. Halusimme tehdä kaiken omin päin, mutta todellisuudessa kenelläkään ei ollut harmainta hajuakaan kuinka meidän olisi tullut toimia. Siinä vaiheessa kulutimme enemmän aikaa lakimiesten kanssa ja oikeussaleissa kuin studiossa tekemässä biisejä. Meillä oli vain liikaa paineita ja kappaleet kärsivät siitä.”