Punk rock -ikoni Henry Rollins vieraili hiljattain tuottajaguru Rick Rubinin isännöimässä Broken Record -podcastissa. Kulttuurin monitoimimiehenä tunnettu Rollins lopetti musiikin tekemisen jo 15 vuotta sitten, ja kertoo nyt, miksi päätyi moiseen ratkaisuun.
”Yksi nuorena miehenä tekemistäni fiksuista jutuista oli herätä yhtenä aamuna ja tuumia, että ’Se oli musiikin suhteen siinä. En vihaa sitä. Minulla ei vain ole enää sanoituksia. Hammastahnatuubi on tyhjä'”, Rollins kertoo. ”Soitin silloiselle managerilleni ja sanoin, että ’Musiikkihommat olivat osaltani tässä.’ 15 prosenttia siitä oli hyvä juttu hänen kannaltaan. Hän sanoi ’Ei. Ei.’ ja minä siihen, että ’Kyllä.’ Onnekkaasti minulla oli tarpeeksi elokuva-, voiceover-, dokumentti-, kirjoitus- ja puhumishommia, jotka täyttivät kalenterin ja olen nykyään kiireisempi kuin koskaan. Lähdin pois ennen kuin aloin sanomaan ’hei nuoret, muistatteko tämän?’ Joten minun ei tarvinnut mennä ja esittää jotain tienatakseni illalliseni.”
”Olen keskustellut suurten rocktähtien kanssa”, Rollins jatkaa. ”Sanon: ’Olet soittanut noita samoja biisejä illasta toiseen viimeiset 40 vuotta.’ Ja yksi noista ihmisistä, jota rakastan suuresti, vastasi: ’Kyllä, sitä ihmiset haluavat.’ ’Haluat antaa heille mitä he haluavat?’ kysyin. ’Kyllä.’ Hän on vanhemman polven kavereita — vanhempi kuin minä. Hän sanoi ’Kyllä. Sitä haluaa tehdä ihmiset iloisiksi.’ Olin, että ’Haluaako? Enpä ole ikinä ajatellut noin. Se ei ole koskaan tullut mieleeni.’ Hän kysyi: ’Mitä sinä teet?’ ’Mitä vain on seuraavaksi luvassa’, vastasin, ja hän siihen, että ’Ai. Kuinka se on sujunut?’ ’Noh, tarvitsen bussilipun että pääsen kotiin.’ Kyse on vain kahdesta eri koulukunnasta.”
”Hänen koko juttunsa oli, että pistetään show pystyyn, ihmiset huutavat ’jee!’, soitetaan mitä kaikki haluavat kuulla ja kaikki ovat tyytyväisiä. ’Etkö sinä sitten?’ hän kysyi. ’Ei, en välttämättä. Jos he sattuvat pitämään siitä mitä teen, niin siisti juttu. Jos eivät, he voivat haistaa huilun.’ Olen varma että hän on muutaman viime vuoden aikana soittanut tuon, tuon ja tuon biisin miljoonia kertoja. Ja 50 000 ihmistä on huutanut ’jee!’ Se ei vain ole minun juttuni. Minä otan mieluummin riskejä.”