Kitaristi Adrian Smith liittyi hevijätti Iron Maidenin riveihin vuonna 1980 pian bändin debyyttialbumin julkaisun jälkeen ja oli mukana läpi yhtyeen 80-luvun kulta-aikojen. Vuonna 1990 Smith kuitenkin lähti yhtyeestä, perusti perheen ja touhusi omia musiikkijuttujaan, kunnes teki taas paluun Maidenin riveihin yhdessä soolouraa kokeilleen Bruce Dickinsonin kanssa vuonna 1999.
Smith julkaisi syyskuussa Monsters of River and Rock — My Life as Iron Maiden’s Compulsive Angler -kirjan, jossa tämä kertoo elämästään, urastaan sekä rakkaasta harrastuksestaan kalastuksesta. Smith antoi kirjan tiimoilta haastattelun Loudwire-lehdelle ja puhui muun muassa siitä, mitä hän oppi niinä vuosina, jotka hän vietti poissa Iron Maidenin riveistä 90-luvulla.
”En muutamaan vuoteen tehnyt musiikillisesti mitään, mutta hiljalleen palasin takaisin sen pariin, koska ymmärsin, että tarvitsen sitä. Se on iso osa elämääni. En seurannut Maidenin tekemisiä, koska en halunnut takertua siihen ja alkaa katua päätöstäni. Menin naimisiin, sain lapsia, ostin talon ja aloin kirjoittaa omaa musiikkiani. Olin onnellinen”, Smith toteaa.
Smith vieraili Maidenin keikalla Doningtonissa 1992 soittaen mukana setin viimeisellä kappaleella. Smith muistelee tuota vierailua ja reaktiota, joka yllätti kitaristin itsensäkin.
”Steve Harris (Maidenin basisti) soitti minulle ja kysyi, haluaisinko tulla soittamaan Running Freen heidän kanssaa. Menin paikalle enkä odottanut kokevani sellaisia tunteita joita koin. Kiertuemanageri vei minut lavan reunalle ja seurasin sieltä muutaman biisin. Tulin todella, todella tunteelliseksi. En odottanut sitä, mutta se oli jotenkin ylitsevuotavaa – jätkät soittamassa niitä biisejä, joita minäkin joskus soitin tuhansien ja tuhansien ihmisten edessä.”
”Näin heidät myöhemmin jollain toisella keikalla ja se antoi minulle taas aivan uuden näkökulman, kun pystyin katsomaan heitä ulkopuolisen silmin. Kun sitten tulin takaisin, muistin sen keikan ja muutamia asioita, joita halusin tuoda bändiin. Toin mukanani jotain, mikä mielestäni ehkä puuttui aiemmin.”
Smith soitti Maidenin ulkopuolella vietettyjen vuosien aikana muun muassa The Untouchablesissa, josta tuli myöhemmin kaksi pitkäsoittoa julkaissut Psycho Motel. Hän oli myös mukana kahdella Bruce Dickinsonin sooloalbumilla, Accident Of Birthillä (1997) ja Chemical Weddingillä (1998) ja kuului myös laulajan soolobändin livekokoonpanoon. Smithin mukaan hän kehittyi valtavasti noiden vuosien aikana, kun tämä pääsi soittamaan niin monien erilaisten muusikoiden kanssa.
”Minun piti pystyä seisomaan omilla jaloillani. Soitin joidenkin todella hyvien soittajien kanssa kuten Roy Z:n, kun olin Brucen bändissä. Hän on tiluttaja/virtuoosi ja minun piti nostaa tasoani soittaakseni hänen kanssaan, joten se kehitti minua. Joskus sitä lannistuu, mutta täytyy vain nousta ylös, ottaa opiksi ja kehittyä”, Smith sanoo.
”Kun tulin takaisin Maideniin, pidin itseäni parempana soittajana. Hallitsin hommat paremmin ja pystyin nauttimaan soittamisesta enemmän.”
Lue koko Loudwire-haastattelu täältä.
