Soundissa on julkaistu joulukuussa useita ”Vuoden kohokohdat” -listauksia, joissa kaikenlaiset artistit listaavat viisi kuluvan vuoden mieluisinta asiaa. Nyt omista huippuhetkistä/-kohdistaan kertovat meille Ursus Factory -duon Jussi Pelkonen ja Aleksi Ripatti, joiden listalta löytyy niin yhteisiä kuin henkilökohtaisia kohokohtia.
Lähiöbotoxin keikka Sidewaysissä 10.6.2023 (Allu ja Jussi)
– Yleensä festareilla tuppaa joko hermostuttamaan oma tuleva keikka tai väsyttämään juuri vedetty keikka, joten muitten esityksiä tulee seurattua lähinnä lasitetuin katsein, miettien että missä taskussa se ruokalippu olikaan, vai jäikö bäkkärille.
– Toisin kävi alkukesällä Helsingissä, kun Lähiöbotox laittoi alkuillasta Marshallit ulisemaan niin, että sekä Allu että Jussi tuli vetäistyksi moshpitiin ekasta biisistä lähtien. Erityisesti bändin keulakuvat, Seksikäs-Suklaa ja Dosdela, on siviilissä aika hupiukkoja, mutta kun lavalta kuuluu käsky muodostaa kaksi lihamuuria ja juosta sitten toista päin, ei edes uskaltaisi toimia sääntöjen vastaisesti. Dosdelahan päätyi ambulanssimiesten käsittelyyn suoraan lavalta, kun sen nilkka vääntyi paskaksi tyyliin tokan biisin aikana. Ehkä siitä sai vielä lisähönkää bändin vihaiseen preesensiin. Melkoinen ukko.
Euroviisufinaali toukokuussa (Allu)
– Tää nyt on aika päivänselvä valinta, mutta juuri siksi niin eeppinen. Yhtenäiskulttuuri palasi härmään vielä yhdeksi illaksi kun Liverpoolissa koettiin hetki, jollaista ei voi käsikirjoittaa. Tämä historiankirjoihin ikuisiksi ajoiksi jäävä tapaus rikkoi kaikki ”Suomi mainittu” -ennätykset ja tämä tuhansien murheellisten laulujen maa sai taas yhden surullisen säkeen lisää tässä epäreiluuden maailmassa. Mielessäni kaikuivat Kai Kunnaksen käheät sanat: ”Jere, mäkin itken”, mutta se on vain harhaa. Jere hymyili.
Cyberpunk 2077 Phantom Liberty (Jussi)
– Tänä syksynä tämä puolalaisen CD Projektin kehittämä hengästyttävä audiovisuaalinen multimediateos sai 2.0-päivityksen ja Phantom Liberty -lisäosan. Tämän myötä peli on viimein ”valmis” ja noussut ainakin oman kaveripiirini huulille entistä väkevämmin. Itse juhlistin marraskuun alkua lataamalla sen viimein.
– Ja millainen peli se onkaan! Monttu auki on saanut todistaa ruudulla säkenöivää toimintaa, häiritseviä tulevaisuudenvisioita ja ihan oikeasti hyvää kirjoittamista. Korkein arvosana räpsähtää kuitenkin musiikkituotannolle. Kiehtovan OST:n lisäksi kuullaan pelissä mm. Grimesin, Refusedin ja Run the Jewelsin musiikkia. Cyberpunk 2077 pursuaa rock/musiikkiviittauksia. Pääosissa Keanu Reeves ja Idris Elba. Taidan olla kohdeyleisöä…
Banshees of Inisherin (Jussi)
– Alkuvuodesta Suomeen rantautui Irlannista Martin McDonaghin ohjaama Banshees of Inisherin. Harvoin enää uudet elokuvat tekevät juuri mitään vaikutusta, mutta tämän katsominen oli kaikessa murheellisuudessaan lähes transsendentaalinen kokemus. Myönnetään, pidän irkkumaisemista, viulumusiikista, Brendan Gleesonista, Colin Farrelista ja mökeissä murjottavista yksinäisistä punatukkaisista ukoista, mutta kaiken tämän lisäksi Banshees osoitti sen miten todellinen sydämenmurskaava surullisuus taiteessa elää vain symbioosissa leikkisyyden ja huumorin kanssa. Surullinen on surullista vain jos tuntee sen hauskuuden ja ilon jonka menetystä surraan. Hyvin kokonaisvaltainen kokemus. Mutta sen verran kipeä että itsellä meni pari päivää palautua sen katsomisesta.
Tiisun 10-vuotiskeikka Tavastialla 15.10.2023 (Allu ja Jussi)
– Tiisu on kansallisaarre, ja sen lisäksi se lienee eniten Ursus Factoryä inspiroinut bändi koko maailmassa. Näimme yhtyeen ensimmäistä kertaa livenä kymmenisen vuotta sitten, ja biisit, meininki ja hetkessä eläminen teki kertalaakista vaikutuksen. Teki mieli itsekin luoda samankaltainen olotila keikkayleisölle.
– Juhlakonsertissaan syyskuussa Tiisu vyörytti lavalta sitä samaa konstailematonta energiaa kuin vuosia aikaisemminkin. Tiisu-Henkan, eli laulaja-biisintekijä-komppikitaristin nerokkaalla dramaturgialla suunniteltu show vei läpi bändin ensimmäisen kymmenvuotisperiodin. Olemme molemmat saaneet kunnian myös tuurata Tiisussa erinäisiä periodeja vuosia sitten, kun bändin muutaman vuoden nuoremmat jäsenet suorittivat kansalaisvelvollisuuksiaan. Tästä lähes veljellisestä yhteydestä johtuen saimme myös itse hypätä lavalla yhden biisin ajaksi. On myönnettävä, että se oli illan annista kuitenkin kokemuksena toissijainen; show’n seuraaminen yleisön puolelta, kun tulee hittiä hitin perään (ai niin tää, ja tää!) höystettynä hulvattomilla välivideoilla ja spiikeillä voi kuvailla taas kerran parhaiten yhdellä sanalla: inspiroivaa.
