Vuonna 1978 nähtiin varsin kovan luokan Euroopan-kiertue, kun aloitteleva yhtye nimeltä Van Halen kiinnitettiin Black Sabbathin lämmittelijäksi viimeksi mainitun Never Say Die -rundille. Kiertueella riitti kaikenlaisia ongelmia, erityisesti kun Sabbathin rivit rakoilivat ja yhtyeen päihdesekoilut olivat vaarallisella tasolla, mutta joutuipa pääesiintyjä vähän torumaan innokasta lämmittelijäänsäkin. Asiaa käsitellään tulevassa Van Halen -kirjassa Eruption.
Classic Rock kertoo kirjan tarinasta, jonka mukaan Sabbath tuli enimmäkseen vallan hyvin toimeen Van Halenin kanssa, mutta lämppäri alkoi konkarien mielestä matkia pääesiintyjää vähän liiankin kanssa. Geezer Butler muistelee, että kiertueen edetessä Van Halen alkoi napata yhä enemmän ideoita Black Sabbathin setistä.
”Eddien kitarasoolot muuttuivat alati pidemmiksi, David Lee Roth kopioi kaiken mitä Ozzy teki ja bändin basisti alkoi jopa käyttää wah wah -pedaalia, ja siihen aikaan minä olin ainoa basisti, joka sellaista oli käyttänyt. Kun me pääsimme lavalle, yleisö oli vähän että ’mehän näimme tämän kaiken jo'”, Butler sanoo ja jatkaa:
”He olivat tosi mukavia kavereita, joten emme murehtineet asiasta liikoja. Tonyn piti kuitenkin vaihtaa pari sanaa Eddien kanssa, tyyliin ’käyttäytykäähän kunnolla’.”
Iommi muistaa asiat samalla tavalla kuin Butler ja vahvistaa ottaneensa asian puheeksi. Osapuolten välit pysyivät kuitenkin hyvinä, ja Iommi ylistää nyttemmin edesmennyttä kollegaansa vuolaasti.
”He katsoivat meitä joka ilta lavan sivusta. Tietysti he nappasivat itselleen ideoita, kun huomasivat, mitkä jutut toimivat ja mistä yleisö innostui. Oli kuitenkin vähän noloa, kun me menime lavalle ja tuntui, että toistimme vain samoja kikkoja kuin hekin. Yhtenä iltana sitten sanoin Eddielle, että meinaatteko seuraavaksi soittaa pari biisiä meidän levyltämme”, Iommi sanoo.
”Eddie oli kuitenkin upea kitaristi. Monina iltoina hän tuli huoneeseeni, vedimme vähän kokaiinia ja juttelimme. Hänestä tuli hyvä ystäväni, ja kunnioitin häntä syvästi soittajana.”