Nirvanan nokkamies Kurt Cobain teki itsemurhan tällä päivämäärällä vuonna 1994 – siis tasan 25 vuotta sitten. Independent-lehti haastatteli vuosipäivän merkeissä yhtyeen entistä manageria Danny Goldbergia, joka muisteli traagisen lopun kohdannutta hahmoa ja tämän viimeisiä hetkiä. Goldberg oli yksi Cobainin ystävistä ja tutuista, jotka ottivat osaa 25. maaliskuuta pidettyyn interventioon, jossa Cobainia yritettiin saada irti huumeista.
”Hän oli pahassa jamassa. Muistan tunteneeni oloni kurjaksi, koska oli niin vaikeaa saada häneen yhteyttä ja miten masentuneelta hän vaikutti”, Goldberg toteaa.
”Palasin otiin ja puhuimme viimeisen kerran toisillemme puhelimitse. En saanut piristettyä häntä tai tuntemaan toivoa paremmasta. Toivoin, että hän olisi saanut päihteet ulos systeemistään ja voisi sitten ajatella asioita kirkkaammin, se olisi ollut hyvä hetki keskustella hänen kanssaan paremmin. Mutta niitä keskusteluja emme tietenkään koskaan päässeet käymään.”
Cobain löydettiin kuolleena kotoaan 8. huhtikuuta. Hän oli ampunut itseään haulikolla. Hänen verestään löydettiin suuria määriä heroiinia sekä diatsepamin jäämiä. Jotkut epäilevät ja kehittelevät salaliittoteorioita, joiden mukaan Cobain olisi murhattu, mutta Goldberg tyrmää tällaiset ajatukset naurettavina.
”Näin hänet viikkoa ennen ja hän oli masentunut. Hän oli yrittänyt tappaa itsensä jo kuusi viikkoa aiemmin, hän puhui ja kirjoitti paljon itsemurhasta, hän käytti huumeita, hänellä oli ase. Miksi asiaa pitää spekuloida? Menetys oli niin suuri, että ihmiset hakevat selityksiä. Minusta se ei pidä yhtään paikkansa.”
Goldberg muistaa Cobainin ahkerana muusikkona, joka keskittyi taiteeseensa lähes pakkomielteisesti. Hän välitti suuresti uransa jokaisesta yksityiskohdasta ja pyrki tekemään aina parhaimpansa.
”Hänen päässään pyöri paljon ajatuksia ja hänellä oli demoninsa, mutta hän oli ennen kaikkea taiteilija”, Goldberg toteaa.
”Osa hänestä vihasi heroiinin käyttöä. Hän tunsi siitä syyllisyyttä, varsinkin koska se oli julkisessa tiedossa. Se antoi faneille huonoa esimerkkiä. Hänellä oli paljon henkisiä ja fyysisiä kipuja, se oli jatkuvaa taistelua. Mutta hän oli myös suuren osan ajasta selvänä ja loi paljon. Hän oli hyvin monimutkainen ihminen.”
Goldberg toteaa Cobainin pimeän sekä valoisan puolen näkyneen Nirvanan tekemisissä ja siksi yhtyeestä tulikin niin suosittu. Ainoastaan viimeiset kaksi vuotta muusikon elämästä olivat kaikkein synkintä aikaa.
”Ei hän ollut koko aikaa masentunut vaan myös luova, hauska ja lämmin. Hän oli kaikkea sitä – riippui ihan päivästä tai tunnista, millaisen Kurtin näit. Huumori oli iso osa koko hommaa – [Nirvana] sekä rokkasi koviten että pystyi pitämään hauskaa sen kustannuksella. Se oli aina osa Nirvanan olemusta. Se ei ollut armottoman synkkää vaan yhdistelmä pimeää ja valoa.”
