Suhteellisen harvinaisella Suomen-kiertueella oleva Moonsorrow keskittyy mittavassa setissään puhki kehuttuun, uusimpaan Jumalten aika -albumiinsa. Ilahduttavaa on se, että yhtye on myös nostanut ohjelmistoonsa useita makupaloja Voimasta ja kunniasta -klassikoltaan – Moonsorrow’n ”molemmat puolet” tulevat siis iltamien aikana hienosti ilmi.
Loppuvuodesta 2001 ilmestynyt Voimasta ja kunniasta on eräs suomalaisen metallin aliarvostetuimpia (?) helmiä. Noin viidenkymmenen minuutin mittaiselta levyltä ei yksinkertaisesti löydy yhtään heikkoa lenkkiä vaan teos on silkkaa ”timangia” ensimmäisestä sekunnista viimeiseen.
Tämän vuoksi onkin mielenkiintoista kuulla, että pitkäsoiton tekeminen oli niin sanotusti kiikun kaakun.
– Meillähän ei ollut studioon lähtiessä edes levydiiliä ja haluttiin perua koko nauhoitushomma, mutta Ahti (Kortelainen, Tico-Tico -studio) totesi, ettei se nyt vaan käy, koska hän ei pysty enää buukkaamaan ketään studioon niin lyhyellä varoitusajalla. Sitten me mietittiin kaiken maailman Ellos-lainoja, jolla kuitattaisiin studiovelka. Olisikohan lainan korkoprosentti ollut 35? Lopulta saatiin kuitenkin Spinefarmilta diili ja sessiot käynnistyivät ajallaan, kertoo rumpali Marko Tarvonen.
– Mitjalla (Harvilahti, kitara) oli rannetupin tulehdus koko sessioiden ajan, joten se kärvisteli siellä vahvojen särkylääkkeiden ja kossun kanssa kitaraosiensa kanssa. Joskus keppi lensi kaaressa nurkkaan ja kuului vaan huutoa, että tulkaa joku muu soittamaan näitä riffejä! Minäkin sitten soitin muutamat rytmikitarat levylle ja Mitja keskittyi enemmän sooloihin.
Millaista arvostusta Voimasta ja kunniasta nauttii yhtyeen omassa leirissä?
– Eipä sitä pahemmin viitsi moittia, vaikkei se enää edustakaan meidän nykylinjaa. Vähän kiireellä se tuli aikanaan tehtyä, joka kuuluu soundissa sellaisena hätäilynä. Paljon imettiin vaikutteita muun muassa Bathorylta, Bal-Sagothilta ja jopa ruotsalaisesta ”vikingarockista”. Levy nosti bändin, jos nyt ei kerrasta, niin ainakin vähän kohti kansainvälisempää menestystä. Yhtyeen nimi alkoi levitä globaaliin tietoisuuteen. Kiitos tästä muuten kuuluu Sami Tenetzille, joka uskoi meihin ja otti Spinefarmin suojiin, sanoo Tarvonen.
– Päätimme tosiaan nyt nostaa muutaman Voimasta ja kunniasta -kappaleen settiin uuden materiaalin rinnalle, sillä niitä ralleja ei ole kovin paljon soitettu – lukuun ottamatta Sankaritarinaa.
Kolme konserttia takana, kolme edessä (9.3. Kuopio, 10.3. Turku ja 11.3. Helsinki).
– Keikkatunnelma on ollut mainio, niin meillä kuin kiertueella mukana olevalla Draugnimillakin, rumpali painottaa.
– Tosian, aivan pirun kova lataus ollut itsellä ja yleisökin on lunastanut odotukset täysin. Jospa vaan tuo kiertuebussi kestäisi hamaan loppuun asti. Meillä räjähti jo rengas yhdellä pätkällä ja toisena aamuna ei rakkine käynnistynyt. Katsotaan nyt.
Tuolla vähän Tampereen-tunnelmia: