”Nyt on ihan loistohomma”- Amorphisin spesiaali-iltaman kattaus komistuu

Kuten äskettäin kerroimme, Amorphis soittaa Helsingin Huvila-teltassa erikoiskeikan 27. elokuuta. Yhtye tuuttaa iltaman aikana tuoreimman Under The Red Cloud -kiekon kokonaisuudessaan sekä muuta mukavaa.

Konsertin esiintyjälista komistui… anteeksi, kaunistui, juuri aika monta pykälää, sillä Amorphisin kanssa lavalle nousee myös hollantilaisguru Anneke van Giersbergen.

– Älyttömän siistiä, että Anneken aikatauluista löytyi sopiva väli. Tämä on kyllä ihan loistohomma, sanoo kitaristi Esa Holopainen.

Ja nyt kun Holopainen saatiin sopivalle etäisyydelle niin puhutellaanpa miestä vähän enemmänkin.

– Tämä Huvila-teltan keikkaidea Helsingin juhlaviikoille tuli itseasiassa Lauri Porralta.  Hän on mukana juhlaviikkojen tuotantotyöryhmässä, ja Lauri soittikin mulle, ja kysyi olisiko Amorphiksella intoa tehdä juhlaviikoille tuotantoa jossa yhdistellään mukaan hieman ”etnompaa tatsia”. Ideaa pyöriteltiin meidän leirissä jonkun aikaa, ja päätimme tarttua täkyyn.

Palataanpa myös vähän taaksepäin. Amorphis teki juuri TODELLA pitkän Euroopan-kiertueen. Miten se meni?

– Rundi sujui erinomaisesti. Kaikki säilyivät pääsääntöisesti terveinä ja keikat olivat silkkaa ilotulitusta alusta loppuun.  Kyllähän tuollaisessa todella monen viikon rupeamassa ehtii tulla koti-ikävä, mutta se ei oikein auta kiertueella jaksamista. Itse yritän elää hetkessä ja unohtaa päivien laskemiset – muuten reissusta tulee todella pitkä. Nykyään on onneksi helppo olla yhteydessä kotiin Facetimen ynnä muiden avulla. Kaksikymmentä vuotta sitten läheteltiin suunnilleen faxeja tai soiteltiin puhelinkioskeista!

Täytyyhän tässä nostaa esiin myös parikymppisiä juuri juhlinut Elegy-albumi. Esa, sana on vapaa.

Elegyä tehtiin kun Iisakin kirkkoa, paitsi sekavammin. Albumi oli tarkoitus äänittää kokonaisuudessaan Tukholmassa Sunlight-studiolla Tomas Skogsbergin johdolla, mutta herralla oli studion laajennustyöt kesken ja kaiken muun lisäksi hemmo otti viikonloppuduuniksi Entombedin äänityksiä. Kypsyttiin Tukholmassa pyörimiseen, pakattiin kamat ja tultiin Suomeen tekemään loppuäänityksiä. Osan hoiti Hiili Hiilesmaa legendaarisella Munkkiniemen MD-studiolla ja osan Mikko Karmila Finnvoxilla. Sitten levyä lähdettiin mixaamaan Liverpooliin Paul McCartneyn omistamalle Parr Street -studiolle Pete Colemanin johdolla.

– Muistan kuin eilisen päivän, kun istuin basisti Oppu Laineen kanssa studion ravintolassa ja levy-yhtiö Relapsen silloinen osaomistaja Bill oli lentänyt mestoille ja halusi tilata pöydän täyteen juominkia. Kieltäydyttiin kohteliaasti, mutta hemmo totesi kylmän viileesti että ”c’mon it’s your money…”. Niinpä! Jos televisiosarja Vinyl on tuttu niin politiikka oli hyvinkin sama, eli artisti maksaa…

– Eräs ilta venähti tosin vähän pidemmäksi ja päädyin ravinteli-illan jälkeen kantamaan paikallista neitokaista reppuselässä. Lopputuloksena mamma kupsahti mun vasemman käden päälle ja sehän meni sitten katkipoikki. Vietin loppureissun Liverpoolin keskussairaalassa, jossa käsi operoitiin. Kotiin tultiin Opun kanssa uusi äänite takataskussa ja käsi kipsissä.

– Kaikista teknisistä ynnä muista säädöistä huolimatta (ja osaksi juuri niistä johtuen) Elegyllä on erittäin uniikki soundi, mikä erottaa sen massasta. Elegy on ehdottomasti itselleni eräs tärkeimmistä Amorphis-äänitteistä. Musiikillisesti se oli selkeä harppaus Talesista ja kappaleet kuten My Kantele, On Rich And Poor ja Against Widows elävät edelleen hienosti keikkasetissä. Viime rundilla esitettiin jokerina muutamalla keikalla levyn instrumentaali Relief ja kyllähän yleisö senkin bongasi hienosti, vaikka kelattiin etukäteen, ettei kukaan voi tätä muistaa!