Päivälleen neljäkymmentä vuotta sitten Kiss teki rohkean loikan konseptialbumien maailmaan julkaisemalla Music From The ”Elder” -pitkäsoiton. Kyseessä oli rumpali Eric Carrin ensimmäinen levy sekä väliaikaisesti viimeinen kitaristi Ace Frehleyn kanssa tehty albumi (Frehley teki paluun bändiin myöhemmin 1996). Levy kertoo basisti Gene Simmonsin kehittelemän tarinan nuoren pojan odysseiasta ja sen kylkeen oli tarkoitus tehdä myös elokuva. Leffa jäi kuitenkin toteuttamatta ja levystäkin tuli kaupallinen floppi – se on yksi bändin neljästä albumista, joka ei ole ylittänyt kultalevyn rajaa. ”Elderin” kohdalla yhtye jätti myös ensimmäistä ja viimeistä kertaa uuden levyn promootiokiertueen väliin.
Simmons ja nokkamies Paul Stanley muistelivat merkkipäivää viettävää levyä tuoreessa Yahoon haastattelussa eikä kaksikko todellakaan muistele kovin lämpimästi projektia, joka tekohetkellä tuntui kunnianhimoiselta ja innostavalta.
”Olimme hukassa ja harhaisia. Olimme tuudittautuneet saamaamme suosioon ja pidimme sitä itsestäänselvyytenä. Niinpä meistä tuli laiskoja ja olimme enemmän huolissamme kollegojemme mielipiteistä kuin faniemme. Olen sitä mieltä, että hylkäsimme fanimme”, Stanley aloittaa.
”Mitä tahansa teetkin, aitous ja rehellisyys on tärkeintä. Se oli hyvin epärehellinen albumi”, Simmons jatkaa.
Uuden levyn tuottajaksi kutsuttiin Bob Ezrin, jonka kanssa yhtye oli tehnyt viimeksi yhteistyötä vuoden 1976 Destroyer-levyllä. Ezrin kuuli Simmonsin kehittelemästä tarinasta ja innostui siitä niin, että halusi bändin tekevän levyn sen ympärille. Yhtye tarttui ehdotukseen sen kummemmin ajattelematta.
”Tuumimme, että nytpä näytämme kaikille, miten fiksuja ja musikaalisia olemme!” Stanley muistaa yhtyeen ajatelleen tuolloin, mutta jälkikäteen katsottuna projekti oli tuhoon tuomittu heti alkuunsa.
”Koko ’Elderin’ tarina oli lähtökohtaisesti harhainen: ’Hei, The Who teki Tommyn! Tehdään mekin oma Tommymme!’ Mutta mihin sellaista tarvitaan? Ei Led Zeppelinkään tehnyt Tommya ja he pärjäsivät oikein hyvin”, Simmons vertaa.
”Olisimme yhtä hyvin voineet puhua raketin laukausemisesta Marsiin. Voihan siitä puhua vaikka kuinka, mutta sen toteuttaminen onkin eri juttu. Jos aiot lähettää raketin Marsiin, tarvitsen raketin ja polttoainetta. Mitä ’Elderiin’ tulee, en usko että meillä oli kumpaakaan… Se oli pakotettua ja biisitkään eivät olleet mahtavia. Olimme niin täynnä itseämme.”
Stanley sanoo pitävänsä joistain levyn kappaleista kuten jossain määrin elämäkerrallisesta I-kappaleesta, mutta kokonaisuutena levy oli hyvin epärehellinen ja vailla suuntaa.
”Bändin sisällä oli paljon ongelmia ja Bobilla oli omat vaikeutensa. Minulle se levy on kuva tyypeistä, jotka olivat eksyksissä. Jos et ollut paikalla, et voi aavistaakaan, miten vaikeaa sen tekeminen oli. Eikä se ollut kenenkään tietyn ihmisen syy vaan vika oli meissä kaikissa. Emme olleet hyvässä paikassa ja se näkyy.”
