Sitten seuraa hieman suoraa puhetta. Lamb of Godin kitaristi Mark Morton vieraili tovi sitten Metal Hammerin haastateltavana, ja miehen tehtäväksi jäi listata orkesterin tuotanto parhausjärjestykseen. Mitkä levyt nousivat kärkeen, mitkä jäivät hännille?
Käy ilmi, että vähiten Mortonin mieleen on vuonna 2000 julkaistu New American Gospel. Levy oli ensimmäinen Lamb of God -nimellä tehty albumi, ja sen kohtaloksi koituu Mortonin mielestä kehno soundi. Morton mainitsee, ettei tuottaja Steve Austin oikein sopinut yhteen bändin kanssa, ja että bändi oli ”uskomattoman huonosti valmistautunut ja pelkkä juoppolauma siihen aikaan”.
Toiseksi kehnoin levy Mortonin mielestä on vuoden 2012 Resolution, joka puolestaan on liian pitkä.
”Todella hyvän levyn tunnistaa siitä, että sen voi kuunnella alusta loppuun yhdellä kertaa, kuten Slayerin South of Heavenin. Resolution ei ole sellainen. Sillä on 14 biisiä, eikä kolmen tai neljän pitäisi olla mukana”, Morton sanoo.
Syyksi pituuteen hän mainitsee, että bändi riiteli äänityksissä eikä kukaan halunnut luopua omista suosikeistaan.
Entä se paras levy sitten? Se on Mortonin mielestä yhtyeen viimeisin albumi VII: Sturm und Drang (2015). Syykin on selkeä: se on bändin tuorein levy, eikä yhtye itse ole ehtinyt kyllästyä soittamaan sen biisejä. Näin kai se aina tuppaa olemaan jokaisen orkesterin yhteydessä.