Rush-kitaristi Alex Lifeson keskusteli yhtyeen urasta, sen päätöksestä ja mahdollisesta tulevaisuudesta SiriuxXM:n Trunk Nation With Eddie Trunkin tuoreessa haastattelussa.
Yhtye huipensi menestyksekkään uransa vuoden 2015 R40-kiertueella, joka jäi sen viimeiseksi rumpali Neil Peartin eläköidyttyä rupeaman jälkeen. Peart menehtyi vuonna 2020 aivosyöpään.
”Geddy ja minä aloimme tehdä kappaleita kun olimme – en tiedä – varmaankin jotain 14-vuotiaita”, Lifeson sanoo. ”Olemme parhaita ystäviä; rakastan sitä kaveria ja hän merkitsee minulle todella paljon. Ja oli uskomaton kokemus työskennellä yhdessä samalla kun olimme frendejä.”
”Juttelen Gedin kanssa aina parin päivän välein”, Lifeson jatkaa. ”Yritämme käydä yhdessä syömässä. Se on ollut viime aikoina vähän haastavampaa. Mutta onnistuimme siinä hiljattain. Se on hienoa, sillä ennen kaikkea olemme kavereita.”
”Mikäli tulevaisuudessa tulee jotain — tilaisuus tehdä jotain yhdessä — päätämme mitä se voisi olla kahvikupposen äärellä”, kitaristi toteaa. ”Mutta meillä ei ole kiirettä tai mitään etukäteissuunnitelmia. Hän tekee mitä tekee ja minä teen mitä teen ja pidämme toisemme ajan tasalla, mutta luoja sentään, meillä on niin hieno historia ja teimme niin paljon hienoja juttuja yhdessä, ettei ole kovinkaan iso juttu jos pysymme loppuelämämme vain parhaina ystävinä.”
”Tiedän Rush-fanien olevan ainutlaatuinen joukko, ja rakastan heitä”, Lifeson jatkaa. ”Ja kaikki mitä olemme tehneet, olemme tehneet tyydyttääksemme ennen kaikkea itsemme ja ajattelen, että Rushin fanit ymmärsivät sen ja tukivat meitä — toisinaan he olivat myös kriittisiä, mutta tukivat meitä kuitenkin aina. Ja se oli suhteen luonne — se oli todella hyvä kahdensuuntainen suhde. Mutta ajattelen, että Rushin taru ihan oikeasti päättyi vuonna 2015. Ei ole mitään mahdollisuutta, että Rush voisi olla enää olemassa ilman Neiliä. Se ei tarkoita, ettemmekö voisi tehdä muita juttuja, jotka hyödyttäisivät yhteisöitämme tai muuta. Minulla on paljon sen suuntaisia suunnitelmia, joissa Geddy ei välttämättä ole mukana.”
”Minulta kysytään tätä jatkuvasti — aiommeko tehdä sitä tai tätä? Kuka tietää?”, Lifeson lisää. ”Tiedän vain, että rakastamme toisiamme ja olemme edelleen todella, todella hyviä ystäviä keskenämme ja tulemme sellaisia myös aina olemaan.”
Lifeson kertoo halunneensa saatella Rushin telakalle sen jäsenten ollessa vielä hyvässä iskussa. Lisäksi mies halusi viettää enemmän aikaa tyttärensä kanssa kotona.
”Olimme vähän päälle kuusikymppisiä kun se kiertue päättyi”, mies toteaa. ”Kaikkien niiden keikkojen jälkeen, joita oli noin puolet normaalista, aloimme kaikki olla uupuneita, kuten normaalistikin. Se oli ollut normaali kiertue, olimme rundanneet ehkä noin kuukauden ja sitten pitäneet kuukauden paussin, tai ehkä pitäneet kaksi kuukautta taukoa ja sitten keikkailleet seuraavat kolme tai neljä kuukautta.”
”Henkilökohtaisesti, ja luulen että Ged on samaa mieltä, olimme todella innoissamme show’sta, sen presentaatiosta ja koko konseptista”, Lifeson jatkaa. ”Ajattelin meidän soittaneen todella, todella hyvin ja olisin voinut jatkaa varmaankin vielä 30 keikkaa, ja Geddy samoin. Mutta Neilille alkoi käydä todella vaikeaksi soittaa sillä tasolla, ja mikäli hän ei kyennyt soittamaan sataprosenttisesti sillä tasolla, hän ei halunnut soittaa enempää keikkoja. Se oli hänelle vaikeaa — soittaa kolme tuntia hänen tavallaan. Oli ihme, että hän pystyi ylipäätään soittamaan. Hänellä oli kiertueella ongelmia — hänellä oli tulehdus jaloissaan, eikä hän pystynyt kävelemäänkään kunnolla, saati sitten soittamaan basaria hänen tavallaan. Hän ei koskaan valittanut tai muutakaan. Aika oli vain kypsä.”
”Jälkeenpäin katsottuna se ei olisi voinut mennä paremmin, sillä me soitimme hienosti ja lopetimme ollessamme hyvässä iskussa”, Lifeson sanoo. ”Fanit olivat todella tyytyväisiä esitykseemme. Kaikki meni oikein. Se oli hieno tapa varmistaa perintömme ja tulla muistetuksi kavereina, jotka soittivat sillä tavoin siinä bändissä. Minä suoraan sanottuna vihaisin työskennellä nyt, ja etten kykenisi esimerkiksi soittamaan kappaletta koska sormeni ovat tohjona, en soittaisi niin hyvin ja tekisin jatkuvasti virheitä. Tein jo ihan tarpeeksi virheitä — ihan liian monta. Kaiken kaikkiaan siinä oli sopiva hetki lopettaa pitkä ura. Kovin moni bändi ei ole kestänyt 40 vuotta säännöllistä rundaamista ja montaa, montaa albumia ja muuta sellaista.”