Radiohead-nokkamies Thom Yorken entinen puoliso Rachel Owen menehtyi syöpään joulukuussa 2016 vain 48-vuotiaana. Yorke ja Owen tapasivat toisensa Exeterin yliopistossa ja seurustelivat 23 vuoden ajan. Pari sai ensimmäisen yhteisen lapsen vuonna 2001 ja toisen kolme vuotta myöhemmin. Vuonna 2015 he kuitenkin erosivat ystävinä.
Yorke avautui pitkäaikaisen kumppaninsa kuolemasta hiljattain BBC Radio 4:n Desert Island Discs -ohjelmassa ja kertoi sen olleen erityisen rankka tapaus hänelle ja lapsille. Yorke kehuu Noah-poikansa ja Agnes-tyttärensä kuitenkin jaksaneen urhoollisesti mennä eteenpäin surusta huolimatta. Yorken haastattelusta kirjoitti The Guardian -lehti.
”En voi korvata heidän äitiään, mutta me pärjäämme. Olen heistä todella ylpeä ja useimmiten se ajatus saa minut pysähtymään. En voi uskoa, että he liittyvät jollain lailla minuun – he ovat niin mahtavia ihmisiä”, Yorke toteaa.
”Kun heidän äitinsä menehtyi, se oli todella vaikea ajanjakso ja jouduimme käymään paljon asioita läpi. Hän joutui kärsimään paljon ja haluan varmistaa, että me olemme ok kaiken tämän jälkeen. Toivottavasti niin myös on. Olen onnekas, että minulla on uusi kumppani (italialainen näyttelijä Dajana Roncione), joka on tuonut valoa kaiken tämän keskelle. Se on vaatinut paljon voimaa. Ja jos voin kanavoida kaiken tämän musiikkiin, joka on ihmisille tärkeää, en voisi toivoa enempää.”
Samaisessa haastattelussa Yorke puhui myös siitä, miten Radioheadin suosio vaikutti häneen ihmisenä varsinkin uran alkutaipaleella. Yorke toteaa, ettei oikein osannut hallita tunteitaan, kun jo debyyttilevy Pablo Honey (1993) ja The Bends (1995) saivat niin hyvän vastaanoton.
”Tulin vihaiseksi. Minähän olen äärimmäisen vihainen persoona. Tulin myös entistä kontrollifriikimmäksi. Puristin rattia rystyset valkoisina enkä välittänyt yhtään, mitä sanoin tai ketä satutin”, Yorke myöntää.
”Myöhemmin istuin jätkien kanssa alas ja pyysin anteeksi. Kun sitten aloimme äänittää Ok Computeria (yhtyeen kolmas levy, joka julkaistiin 1997) kaikki ovet olivat auenneet ja sen tekeminen oli meidän parasta aikaamme.”
