Raskaan rockin kentällä aletaan olla perimmäisten asioiden äärellä. Kun Slayer tiedotti maanantaina jäähyväiskiertueestaan, havahtui moni metallifani toteamaan, että vanhat suosikit haihtuvat yksi kerrallaan bändikartalta. Viimeisiä kiertueita julkistetaan alati kiihtyvällä tahdilla.
Samoja ajatuksia kävi Anthrax-rumpali Charlie Benantenkin päässä, kun tämä kuuli Slayerin julkistuksesta. Itse lopettamispäätös ei tullut Benantelle yllätyksenä – Blabbermouth kertoo hänen tienneen Slayerin suunnitelmista jo hyvän aikaa –, mutta kun asia konkretisoitui, se pisti miehen mietteliääksi.
”Nykyään alkaa olla todella yleistä, että ihmiset, joita katson ylöspäin, alkavat jättää viestikapulaa seuraaville. Joten kun Slayer julkisti päätöksensä, se iski minuun kovaa. Ajattelin että helvetti, tämä matka alkaa olla… Ehkä me kaikki olemme pikkuhiljaa matkamme lopussa. Luulen sen hätkähdyttäneen monia, sekä muusikoita että faneja”, Blabbermouth kertoo Benanten pohtineen Cobras & Fire -podcastin haastattelussa.
”Ikä alkaa saada meitä kiinni. Ja fanit ovat… Luulen porukan huolehtivan, mitä jää jäljelle. Nämä paskat uudet bändit, jotka ovat nyt nousussa?”
Benante myöntää, että lopettamispäätöksillä on hyväkin puolensa. Kukaan ei halua nähdä lapsuuden sankariaan kehäraakkina, joka ei kykene enää esiintymään.
”Jotkut fanit haluavat näiden bändien jatkavan ikuisesti, ja tietysti tavallaan itsekin tahdon samaa. Mutta asiassa on monia puolia”, Benante sanoi.
”Haluatko tulla keikalta ja miettiä, että voi luoja, se oli karmeaa, he tuskin pystyivät soittamaan. Minä olen joskus tehnyt niin. Ja sellainen saa sinut tuntemaan olosi todella pahaksi. Et halua, että idoleillesi käy niin, mutta samalla osa sinusta ajattelee, että tarvitset heitä edelleen.”
Niinhän se taitaa olla, että jos haluaa vielä vanhojen aikojen rocktähtiä nähdä, kannattaa katsella ensi kesän Judas Priest-, Deep Purple-, Ozzy Osbourne- ja vastaavia keikkoja sillä silmällä. Kyllähän ”jäähyväiskiertueista” aina vitsaillaan, että montako kertaa nämä bändit aikovat meidät hyvästellä, mutta nyt aletaan olla siinä vaiheessa, että 1970–80-lukujen isojen nimien matkamittari näyttää jo aika kunnioitettavia lukemia.