Slipknotin ja Stone Sourin keulilla hääräävä laulaja-kirjailija Corey Taylor listasi 10 mieleisintä metallialbumiaan Rolling Stonelle. Tätä ennen mies ehti kuitenkin kantaa tuoreimman kortensa itsensä ja Nickelback-mies Chad Kroegerin väliseen kinastelukekoon. KISW 99.9 -radiokanavalle haastattelun myöntänyt mies nimittäin totesi Metal Sucksin mukaan Kroegerin olevan kuin kanoistaan tunnettu KFC-ravintolaketju rock-kontekstiin siirrettynä.
”Kerronpa teille jotain”, mies alustaa KFC-vertailuaan. ”Olen järkeillyt asian näin: Chad Kroeger on rockille sama kuin KFC on kanoille. Onko se väärin? En usko olevani väärässä. Syön sitä kyllä, mutta en tunne oloani hyväksi sen takia. Se maistuu aina samalle.”
No mutta, kun asia tuli nyt tällä selväksi, voinemmekin hyvillä mielin siirtyä miehen suosikki-metallialbumeihin. Alla listaus lyhyiden kommenttien kera. Voit lukea Taylorin pidemmät perustelut valinnoilleen täältä.
Anthrax, ’Worship Music’ (2011)
”Sanotaan näin: kasvoin Anthraxin Among the Living -albumin tahdissa ja olisinkin valinnut sen, elleivät he olisi julkaisseet Worship Musicia. Tarkoitan, että rakastan kyllä For All Kingsiäkin, mutta vielä enemmän rakastan tapaa jolla he tulivat takaisin Worship Musicilla ja kuinka agressiivinen se oli.”
Iron Maiden, ’Somewhere in Time’ (1986)
”Se oli suosikkini Maidenin albumeista, koska se oli minun Maiden-albumini. Palasin tietenkin taaksepäin Number of the Beastiin, kahteen ensimmäiseen sekä Powerslaveen ja muihin. Mutta Wasted Years oli soundtrackini vuosia ja pidän sitä yhtenä täydellisimpänä koskaan kirjoitettuna heavy metal -biisinä – ihan vain koko kappaleen näkökulmasta, ei vain riffien takia.”
Judas Priest, ’Screaming for Vengeance’ (1982)
”Jokaisella on oma Judas Priest -levynsä ja tämä oli minun. Tiedän, että monet suosivat British Steeliä tai Painkilleriä, mutta niiden välissä he julkaisivat täydellisen powet metal -albumin, jolle vain Iron Maidenin tekemiset vetivät vertoja. Screaming For Vengeance oli vain helkkarin kovaa kamaa, jäbä.”
Korn, ’Korn’ (1994)
”Mielestäni ihmiset ovat unohtaneet kuinka räjähtävä ja kärkevä Korn oli tajuntaamme iskeytyessään. Pistäisin levyn samalle viivalle Appetite for Destructionin ja Nevermindin kanssa albumeina, jotka saivat aikaan kulttuurillisen muutoksen. Se oli vain yksi niistä ’Mistä helvetistä tämä bändi oikein ilmestyi?’ -hetkistä.”
Megadeth, ’Peace Sells … but Who’s Buying?’ (1986)
”Tiedän monien suosivan Rust in Peacea kun puhutaan Megadethistä ja se on ihan okei. Mielestäni Rust in Peacen tuotanto on vain siistimpää, kun taas Peace Sells tuntuu enemmän thrash metalilta.”
Metal Church, ’The Dark’ (1986)
”Tämä oli yksi niistä albumeista, jotka joku antoi minulle kasettina, enkä tiennyt kenestä oli kyse ennen kuin kysyin. Muistan vain kuunnelleeni kappaleita, erityisesti Start the Fire, Ton of Bricks ja nimikkokappale olivat helkkarin kovia vetoja. Muistan ajatelleeni, ’Vittu, tämä on todella tanakkaa tavaraa. Kuka tässä oikein soittaa?’ ja kun sain tietää vastauksen, riensin heti levykaupoille.”
Metallica, ’Master of Puppets’ (1986)
”Tämä olisi ykkössijalla, mikäli menisimme paremmuusjärjestyksessä kympistä ykköseen. Se on suosikki-metallialbumini. Se on täydellinen metallialbumi. Tästä ei vain ole mahdollista parantaa. Ikinä. Olen joutunut riitelemään ihmisten kanssa, jotka kyselevät ’Entä Sabbath? Entä se tai tuo?’ Juttu on vain niin, että Black Sabbath ei ollut yhtä kova albumi alusta loppuun. Se oli hyvä, mutta se vei mennessään vasta myöhemmin. Master of Puppets on kuitenkin täydellinen ensimmäisestä Batteryn kitaran soinnusta Damage, Incin viimeiseen iskuun.”
Pantera, ’Far Beyond Driven’ (1994)
”Se albumi oli niin sludgea. Rakastin Vulgar Display of Poweria ja kaikki tietenkin suosivat sitä kappaleiden ja ties minkä takia, mutta minulle Far Beyond Driven oli ensimmäinen näyte siitä, miltä metallin moderni tuotanto voi kuulostaa. Se oli niin tiheä ja miksaus vihaisempi.”
Sepultura, ’Roots’ (1996)
”Se albumi… jessus sentään. Se on Iowan lisäksi kenties timmeimmän ja raskaimman kuuloinen albumi jonka olen kuunaan kuullut, siis tuotannollisessa mielessä. Se on niin ällöttävä, mutta samalla aivan vitun mahtava. Voit miltei kuulla sen karvaisuuden.”
White Zombie, ’Astro-Creep: 2000 – Songs of Love, Destruction and Other Synthetic Delusions of the Electric Head’ (1995)
”Se perhanan albumi on niin perhanan kova. En tiedä pitävätkö ihmiset sitä edes metallialbumina, mutta mielestäni se on sitä, jo pelkästään riffittelyn takia. Electric Head -kappaleet, osa 1 ja 2, ovat tolella raskaita. Se on vain mahtava, viileä, taiteellinen metallialbumi. Sillä on paljon loistavia biisejä.”