Stoned Statuesin laulaja-basisti Jenna Kosunen, kitaristi-laulaja Markus Hakala ja rumpali Allu Tanskanen ovat silkkaa hymyä ihaillessaan Soundin vuoden tulokkaalle myönnettyä Master Of Pulpets -diplomiaan. Iloon on aihetta muutenkin, sillä yhtye on juuri saanut kuulla napanneensa kaksi Emma-ehdokkuutta, ja toki koko kulunut vuosi on ollut merkkipaalusta toiseen kulkemista.
.
Melko tarkalleen vuosi sitten julkistettiin diili Sakara Recordsin kanssa ja paljastettiin ensimmäinen single, välittömästi persoonallisella otteellaan ja valloittavalla energiallaan ihastuttanut Demento. Keväällä ilmestyi debyyttialbumi, joka nappasi Soundissa täydet viisi tähteä ja niitti kehuja muissakin medioissa. Vastaanotto on ollut hyvä myös kuulijoiden keskuudessa.
– Se on yllättänyt. Jotenkin olisin odottanut enemmän negatiivista palautetta ihmisiltä, Allu sanoo yhtyeen aiheuttamia reaktioita pohtiessaan. – Mutta toki siihen vaikuttaa se, ettei me olla vielä niin korkean profiilin bändi, eikä siksi herätetä ehkä niin herkästi tuntemuksia satunnaisissa ihmisissä. Ehkä tilanne muuttuu Emma-gaalan jälkeen.
– Totta, mäkin olisin odottanut, että ihmiset olisivat olleet ilkeämpiä tai olisi tullut enemmän jotain kuuntelematta paskaa -kommentteja, Jenna komppaa.
Ehkäpä selitys on niinkin yksinkertainen, että Stoned Statues tuo paljon kaivattua nuorta verta ja uudenlaista virtaa monella tapaa jämähtäneeseen metalliskeneen. Heidän musiikistaan pidetään, ja he ovat lunastaneet ihmisten hyväksynnän myös hyvin soitettujen keikkojen myötä.
– Meille tuli nyt marraskuussa täyteen kolme vuotta bändinä, ja niihin vuosiinhan liittyy hyvin vahvasti korona. Välillä ei ollut mitään missään ja aina kun aukesi joku mahdollisuus, niin käytiin soittamassa missä vain saatiin, Markus kertoo.
Hän muistelee vähän epäuskoisenakin sitä, että vielä viime vuonna sitten he soittivat pikkuklubeilla kouralliselle ihmisiä.
– Oltiin tehty jotain striimejä ja käyty keikalla pienissä paikoissa, ja yhtäkkiä hypättiin Mokoman matkaan ja kesäfestareille. Kyllähän siinä tapahtui hirveä hyppy, eikä kaikkea ole ehtinyt vielä varmaan prosessoidakaan.
– Mä olen paljon miettinyt sitä, että olin 15 kun perustin ekan bändin Ylivieskassa, missä meitä oli torilla katsomassa vain poni ja sen ohjaaja, Jenna nauraa.
Vaikka muutos on ollut vuodessa raju, kokee yhtye olleensa siihen valmis.
– Mä olen kokenut sen hyvänä haasteena meille, Markus sanoo.
Vuoden kohokohtaa kysyttäessä kolmikolla on ehdottoman yksimielinen vastaus: elokuinen Knotfest-keikka Turussa.
– Siellä oli jengiä ihan törkeästi, ja saatiin ne myös lähtemään täysillä mukaan. Siitä tuli superhyvä fiilis, ja kun keikan jälkeen halattiin, niin kyllä mä meinasin ruveta itkemään, Allu muistelee.
Ensi vuoden suunnitelmatkin ovat jo hyvällä mallilla: lisää keikkoja ja uusi albumi. Perustamispaikkakunnallaan Toijalassa yhä treenaava, mutta sieltä jo Helsinkiin ja Turkuun muuttanut kolmikko työstää parhaillaan seuraajaa debyytilleen, ja ensimmäinen single Until Falling on jo julkaistu.
– Viime levy me äänitettiin tosi diy-meiningillä liikuntasalissa, mutta tehtiin se niin hyvin kuin niillä resursseilla oli mahdollista. Nyt kun ollaan käyty oikeassa studiossa tekemässä, niin kyllähän sillä saa jo lähtösoundin paremmaksi, Markus toteaa.
Pidemmän tähtäimen suunnitelma ei varmasti yllätä ketään:
– Kaikille meille on ihan selkeää, että me halutaan ulkomaille, Jenna sanoo. – Rakennetaan kuuntelijakuntaa ja pohjaa täällä, ja samalla aletaan pikkuhiljaa tähdätä muuallekin.
Mikä Master Of Pulpets?
Soundin toimituskunnasta koostuva asiantuntijaraati valitsee joka vuosi parhaan ja potentiaalisimman tulokkaan, joka palkitaan Master Of Pulpets -arvonimellä ja Ville Pirisen piirtämällä diplomilla. Ennen Stoned Statuesia palkinnon ovat voittaneet Litku Klemetti, Vesta, Jesse Markin, Maustetytöt, Luukas Oja ja Sepikka.
