Suuria lahjakkuuksia ja hankalia ihmisiä – Guns N’ Rosesissa on vaikuttanut 2000-luvulla monenlaista menijää

22.9.2020 11:09

Tässäpä kiinnostava juttutuokio. Blabbermouth uutisoi Guns N’ Rosesissa vuodesta 2002 soittaneen Richard Fortusin The Radical with Nick Terzo -podcastille antamasta haastattelusta, jossa kitaristi kertaa yhtyeen 2000-luvun vaiheita. GNR-miehistö tunnetusti vaihtui tiuhaan tahtiin, ennen kuin Slash, Duff ja Axl saivat välinsä sovittua ja supersuosittu reunion-kiertue alkoi.

Yhtyeen kitaristeina nähtiin vuosina 1997–99 ja 2000–08 Robin Finck, 2000–04 Brian ”Buckethead” Carroll ja 2006–14 Ron ”Bumblefoot” Thal, ja Fortus kertaa jutussa näiden kaikkien panosta yhtyeen tekemisiin. Lisäksi bändissä on viimeisten vuosikymmenten aikana kitaroinut DJ Ashba (2006–14), mutta hänen puuhansa ei tule jutussa puheeksi.

”Robin Finck on upea, rakastan hänen soittoaan. Hänen kanssaan oli mahtava työskennellä. Basisti Tommy Stinson [yhtyeessä vuosina 1998–2014] oli minulle kuin veli, olimme todella läheiset. Sitten kuvioissa oli Buckethead, joka toimi enemmän itsekseen. Hän on upea lahjakkuus, ihan omassa sarjassaan. Ja hän saattaa olla todella vaikea yhteistyökumppani. Pidin kuitenkin hänen kanssaan soittamisesta, koska hän oli hyvin musikaalinen”, Fortus kertoo.

”Oli vaikea saada kolmea kitaraa toimimaan yhtaikaa. Buckethead teki siinä erinomaista jälkeä, koska hän ymmärsi dynamiikan päälle sekä sen, miten palapelin osasten täytyy sopia yhteen. Hän todella tajusi, että kaikella on oltava oma roolinsa.”

”Kun Buckethead lähti ja Ron Thal tuli hänen tilalleen, dynamiikka muuttui, koska Ron oli aina tottunut tekemään hommat omalla tavallaan. Hän ei oikein ymmärtänyt, miten meidän juttumme toimi tai miten sen saisi toimimaan. Se oli hankalaa aikaa.”

Mitä Slashiin ja Duffiin tulee, Fortus vakuuttaa, ettei vanhojen jäsenten kuvioihin tulemiseen liittynyt suurempaa draamaa. Toisaalta kaikkien soittotyylit eivät sopineet automaattisesti yhteen.

”Ei se tuntunut mitenkään epämukavalta. Tietysti aluksi siihen liittyi varovaisuutta, kun en halunnut astua kenenkään varpaille. Kaikki tavallaan tunnustelivat toisiaan”, Fortus kertoo.

”Duff ja minä olimme soittaneet yhdessä aiemminkin, ja olimme jo ystävystyneet. Meidän hommamme saatiin toimimaan nopeasti. Meillä on samanlaista musiikkitaustaa ja pidämme samoista bändeistä, ja rakastamme kumpikin Rolling Stonesia. Mitä Slashiin ja minuun tulee, niin siinäkin asiat loksahtivat paikoilleen tosi helposti.”

”Kaikkein vaikeinta Duffille – tai oikeastaan heille molemmille – oli mukautua rumpali Frank Ferrerin tyyliin ja saada vastaavasti hänet mukautumaan heidän juttuihinsa. Se ei aluksi sujunut luontevasti, mutta ajan mittaan se alkoi toimia oikein hyvin.”